Lounas ja päivällinen

JUHLAT JÄRJESTYKSEEN!

by
Huomasin, että oon aikamoinen juhlanjärjestämisexpertti. Pursuan kaikenmoista hiljaista tietoa, jota olen imenyt itseeni aivan pikkulikasta. Lapsuudessa Oravan mummolassa, kun suku oli suuri ja ylioppilasjuhliin kutsuttiin kaikki kyläläisetkin (tai itseasiassa, silloin  tarvinnut ketään erikseen pyydellä) ja se jakkaroiden ja penkkien levittely pitkin tupaa ja kamareita ja niiden ihanien voileipätarjoilujen valmistaminen oli aivan luonnollista puuhaa, sen ikeen alle ei vaivuttu eikä sitä liikaa stressattu. Se vaan tehtiin. Mä luulen, että sieltä juontaa jo juurensa se mun perusasenne, etten tunne minkäänlaista pelkoa suurempienkaan juhlien järjestelystä.

Juhlatraditiot kuitenkin muuttuvat, tavat ja tarjoilut, juhlan aiheetkin. On aivan ihanaa, että nykyään pidetään kolmi- ja nelikymppisiä kaikkien viiskymppisten (ja 60 ja 75 ja 80 jne) lisäksi. Ja pitää muistaa, että mun juhlat on aina mun näköiset ja – tyyliset. Panostan yleensä, sattuneesta syystä, ruokatarjoiluun, kun joku muu panostaa johonkin aivan muuhun. Ja se on aivan OK, niin sen pitääkin olla. Omat juhlani taipuvat paisumaan koossa (häät 270 henkeä, Urhon rippijuhlat 140 henkeä omat 50 saman verran jne) ja silti tykkään tarjota kaikille kunnon ruokaa.

Oman perheen juhlien lisäksi oon saanut olla mukana järjestämässä kavereiden synttäreitä, YO-juhlia, rippijuhlia, risitiäisiä ja häitä. Ravintolatyössäkin on tullut häärittyä erilaisissa juhlissa. Kyllä tykkään siitä hommasta. Ja sitten joskus kun olen ihan vaan vierasvieras, niin se tuntuu ihanalta ylellisyydeltä (ja joskus tosi vaikealta, ettei ryntää keittiöön apuihin).

 

Mua pyydettiin tekemään lehtiin juttu, mitä asioita olisi hyvä ottaa huomioon juhlajärjestelyissä. Elämäni vaikein juttu! Ensimmäisen luonnoksen jälkeen, johon olin vähän kerännyt karkeasti tärkeimpiä kohtia, mulla oli tuplamäärätekstiä lopulliseen merkkimäärään nähden. (Turun Sanomat, Kaleva ja Lapin Kansa, Ilkka-Pohjalainen, Hämeen Sanomat ja Forssan Lehti, Keskipohjanmaa, Kainuun Sanomat ja Länsi-Suomi painetut ja verkkojulkaisut)

Read more

SAVULOHI INSPIRAATIOTA

by

En oo tainnut olla yksissäkään juhlissa tänä kesänä, jossa tarjolla ei olis ollut savustettua lohta.

Eikä ihme, niin herkkua se on. Eikä se toki ole mitään pelkkää juhlaruokaa, kyllä se lohi savustuu arkenakin ja on ihan täydellistä vaikkapa uusien perunoiden kaverina.

Vuoden aikana on lohi kyllä kallistanut huimasti ja saa todella seurata tarjouksia ja jos aletaan tarjota monille kymmenille, saa kyllä jo miettiä kustannuksiakin eri lailla kuin aikaisemmin.

Voi myös miettiä voisko savulohen tuoda tarjolle muutenkin kuin kokonaisena, jolloin menekki pakkaa olla aika huimaa per henki. Voisko tehdä vaikka savukalasalaattia tai leivän kanssa jonkinmoista savukalatahnaa?

Tein ruoka-aukeaman savulohen ympärille sanomalehtiin, joihin Lännen Media tuottaa sisältöä (Turun Sanomat, Kaleva ja Lapin Kansa, Ilkka-Pohjalainen, Hämeen Sanomat ja Forssan Lehti, Keskipohjanmaa, Kainuun Sanomat ja Länsi-Suomi), se on pääsäntöisesti ilmestynyt tänään torstaina printissä ja verkossa.

Siinä on monta perusreseptiä, jossa savulohta tarvitaan vain 200 g, ja kuitenkin ruokkii ihan koko perheen (4-6).

Lisäksi sain keiteltyä kasaan hyvän peruspaketin sähkösavustimen käytöstä. Se on todella hyvä peli, edullinen hankkia ja helppo käyttää. En tiedä voiko sillä edes epäonnistua?

Muista, että savulohta saa myös kalastajilta toreilta ja rekoista, sekä ihan kaupasta. Vakuumissa sitä on saanut vähän alta kahdenkympinkin. Olin luvannut keitrata heinäkuussa 50 hengen syntymäpäivät ja sairastuinkin koronaan ja oli siinä sitten kuumespäissäni järjestelemistä, että sain asiakkaalle hoidettua lupaamani tarjoilut. Pulaan en tahtonut jättää. Aivan painajainen. Ei siinä sitten lohta itse savustettu, mutta onneksi paikallinen CM Ideapark palveli hyvin ja savusti perjantai-iltana komeat kokonaiset lohifileet juhliin, mielestäni kohtuu kolmenkympin kilohintaan.

 

Lehteen valikoitui mukaan tuollaiseksi koko perheen reseptiksi savulohi- kedgeree. Alunperin se taidetaan tehdä suolatusta koljasta, mutta savulohi on aivan mahtavaa tässä reseptissä, joka on jonkinmoinen risoton, paellan ja paistetun riisin risteytys. Ihanan mausteinen curryn ansioista, olematta kuitenkaan tulinen. Oiva loppusijoituspaikka tähteeksi jääneelle lohelle.

Reseptihän on ikivanha, ensimmäiset kirjalliset merkinnät löytyvät niinkin kaukaa kuin 1700- luvulta. Tarkemmin nyt historian kiviä kääntämättä jäljet johtavat siirtoma-aikaan ja englantilaisten-skotlantilaisten versioon intialaisesta ruuasta. Jostain syystä tästä tuli myös skotlantilaisten aamiaisruoka, mutta eiköhän meikäläisille tämä maistu paremmin muilla aterioilla.

Read more

ON SE, NIMITTÄIN SE SIENIAIKA VUODESTA!

by
Aina se on vaan yhtä jännää. Sienestystyskausi siis. Tuleeko huippusienivuosi vai tavallinen ja mitä sieniä tulee erityisesti tänä vuonna? Vuodet vaihtelevat aika rajusti ja koskaan et voi varmasti tietää. Alueittainkin vaihtelu voi olla suurta, eikä ajallisestikaan pysty etukäteen määrittelemään, että no, vaikka syyskuun eka viikko olisi paras sienestysviikko.
Viime vuodesta jäi mieleen, että tatteja oli huikeat määrät ja ne oli komeita ja yllättävän puhtaita.Sai aivan mielin määrin tehdä nyhtötattia ja tattisipsejä. Siksi toiverikkaana ajattelin tekeväni syksyisen lehtijutun tateista, mutta kun ei minua oikein sato ainakaan vielä suosinut, tuli sieniä laitettua jos jonkinmoista.
Tänään syksyiset sienireseptit 9 maakuntalehdessä: Turun Sanomat, Kaleva ja Lapin Kansa, Ilkka-Pohjalainen, Hämeen Sanomat ja Forssan Lehti, Keskipohjanmaa, Kainuun Sanomat ja Länsi-Suomi.
Tällaisia reseptejä sieltä löytyy:

Mun oikea retroherkku on kokonaisena kuorrutettu  kukkakaali. Ja kun sen kuorruttaa sienimuhennoksella, niin syötiin kahteen pekkaan melkein koko kukkakaali, pääruuan lisukkeena. Päätelkää itte, onko hyvää vai ei vai ollaanko me vain kovia syömään!

Kantarellit löysivät tiensä toisen sesonkiherkun, kesäkurpitsan kanssa näihin ihaniin sienilettuihin. Maitotytön suosikkeja olivat nämä.

Ittelle sienisesongin ihanin herkku  on tattijulienne. Ihana venäläinen klassikko, täyteläinen sieniherkku. Se tehdään alunperin sellaisiin teräksisiin minipannuihin, mutta hyvältä näyttää ja maistuu myös tässä miniminijuustofonduepadan näköisessä. Ja voi sen tehdä yhteen suurempaankin vuokaan.

Read more

ARKIJÄRKI RUUANLAITOSSA: PADAT JA LAATIKOT

by

Siitä ei nyt mihinkään pääse, etteikö yksi JÄRKEVÄ tapa selvitä arjen ruokahuollossa on kokkailla kerralla enemmän ja pakastaa  ruoka sopiviin annoskokoihin (perheannoksiin tai vaikka ihan sinkkuannoksiin), joita voi sitten kätevästi ottaa pakastimesta aterialle.
Siitäkään ei mihinkään pääse, että pataruuat ja laatikot soveltuvat erinomaisesti tähän toimintaan. Ja tässä on nyt kyseessä ihan kolmen säästön keino: Aika, raha ja hermot. En tiedä mihin järjestykseen laitat nuo omissa arvoissasi, mutta kallisarvoisia ovat kaikki.
Nyt kun ruuan ja muiden elinkustannusten nousu kiihtyy, monella löytyy säästövaraa juuri siitä holtittomassa ruokabudjetissa. Säästäenkin voi syödä erinomaisesti. Bloggaajakollegat Tinskun keittiössä, Jotain Maukasta ja Sweet Food O’Mine julkaisevat jo omia tarkan euron reseptejään, mikä on aivan supermainiota! Myös multa on tulossa aihepiirin ruoka-aukeama sanomalehtiin lokakuussa. Stay tuned.
Mutta tänään säästetään paata- ja laatikkoruokien kanssa. Luettavissa Lännen Median sisältöä julkaisevissa sanomalehdissä (Turun Sanomat, Kaleva ja Lapin Kansa, Ilkka-Pohjalainen, Hämeen Sanomat ja Forssan Lehti, Keskipohjanmaa, Kainuun Sanomat ja Länsi-Suomi) ja verkkojulkaisuissa. Tämmösiä:

 

Kaalilaatikko. Jos olitte unohtaneet kuinka hurjan herkullista se on, niin kuin itse vähä olin. Niin tehkää sitä nyt. Mikä herkku uunissa hautuukaan. Erinomaista pakastukseenkin.

 

Aurajuustoinen hunajakanakasvispata yhdistää vähän kaikki herkut. Parasta että se itseasiassa myös valmistuu nopeasti.

Read more

PAAHDETUT PARMESAANIPERUNAT

by

 

Somessa tyrkytti koko syksyn tämän tästä reelsiä ja postausta ja TikTokkia paahdetuista parmesaaniperunoista.

 

Kun sydän on selvästi perunaan kallellaan – ja parmesaaniin ja uunissa paahtamiseen – ei epäilystäkään, etteikö resepti alkanut kiivetä kohti testauslistani huippua vääjäämättömän varmasti, kunnes tuntui, että näin jo untakin, kuinka herkullisia parmesaani-yrttiseoksessa paahtuvat rapeapintaiset perunan puolikkaat jauhoisen höttöisellä sisuksella ovat(valitse reseptiin siis jauhoinen Rosamunda tai vastaava).

 

Tekemiseen ei saa paljoakaan aikaa tuhlattua. Perunat vaan puolitetaan ja asetellaan leikkauspinta alaspäin parmesaanikuorrutukseen. Moni resepti kehottaa tekemään jonkun viiltoristikointi kuvioinnin perunaan, jotta ne maustavat syvempään, mutta nääh, aivan liian paljon vaivaa.  Nämä ovat nopean ja laiskan kokin paremmat perunat!

Paahdetut parmesaaniperunat

50 g voita
1 kg jauhoisia keskikokoisia perunoita
2,5 dl raastettua parmesaania
2 valkosipulin kynttä raastettuna
1 dl hienonnettua tuoretta persiljaa tai 2 tl kuivattua (kokeile myös oregano, rosmariini, timjami basilika)
(Voit maustaa lisäksi myös chilihiutalella, paprikalla, savupaprikalla ja cayennellä jos tahdot vähän kipakampaa makua)
suolaa ja mustapippuria myllystä
oliiviöljyä ja suti
Pinnalle sopii uunista otettaessa tuore persilja tai ruohosipuli
Laita uuni lämpiämään 220 astetta ja sinne uunivuoka, johon perunat sopivat (voit käyttää myös uunipeltiä, mutta silloin tarvitset ehkä enemmän voita ja perunaa ja itseasiassa kaikkea, kun pinta-alaa on niin paljon, että juustoseos pysyisi perunoiden alla, eikä lähde leviämään autioimmille alueille), mulla oli tuollainen metallinen “kinkkuvuoka”.
Pökkää uunivuokaan voi ja anna sulaa vaan ei ruskistua uunissa.
Sillä välin raasta parmesaani ja valkosipuli, hienonna yrtit ja puolita pestyt, kuivatut perunat.

Read more

SUPERNOPEA VIETNAMILAINEN PIZZA

by
Ainut mitä kadun vietnamilaisen pizzan kohdalla on se, etten ole tehnyt näitä aikaisemmin. Täydellisen helppoa ja nopeaa ja mielettömän herkullista. Näitä sanotaan  muuten myös vietnamilaisiksi riisipaperimunakkaiksi.
Syy on tietysti se, että tämä wanna-be-Vietnamin kävijä ei ollut näihin katukeittiön herkkuihin koskaan törmannytkään ennen kuin näin ohjeen ruotsalaisen Jennie Walldenin IG:ssä, jossa muuten tulee jatkuvalla syötöllä ihania reseptejä, jotka yleensä ovat kallellaan tuonne Aasian suuntaan.
En nyt aikaa ottanut, mutta jos sulla on raaka-aineet esillä, niin yksi munakas valmistuu siinä minuutissa. Pilkkoa ei tarvitse kuin kevätsipuli ja korianteri.
Täytteitä voi tästä lähteä kehittelemään sitten oman maun mukaan. Kokeilin myös tonnikalalla, mutta ei ollut ihan katkarapujen tapaan voittaja.
Kaikki koemaistajat tykkäsivät. Isäni pyysi tekemään vielä kolmannen. Hän muisteli, syöneensä näitä myös Kamputseassa pakolaisleirillä -80, jossa niitä paistettiin ulkosalla ja nostettiin pyykkinarulle “kuivumaan”  tuosta keskeltä taitettuna. Ihan en ole varma onko kyseessä samat munakkaat, mutta jotakin sinnepäin. Näitä kun ei nosteltu mihinkään narulle asettumaan! Mutta kuvamateriaalia kuulemma löytyy. Jostain. Mielenkiintoista.

Read more