Lounas ja päivällinen

REHELLINEN ROUSKUKASTIKE

by
Taidan olla yksinkertaisten makujen nainen.  Ruisleipä. Silakka. Sianliha. Rouskut. Kaikki nuo maut ovat tuttuja jo lapsuudesta, Oravan mummolasta. Sen takia niillä on erityinen sopukka sydämessä. Ne sitovat minut juurillaan tähän maisemaan ja näille lakeuksille.
Vaikka minä hörhöttelisin pitkin ja poikin ja söisin suuni makiaksi maailman herkkuja, palaan aina kotiin, turvaan ja lapsuuden onneen kun saan syödä näitä yksinkertaisia makuja. Ruisleipä. Silakka. Sianliha. Rouskut.
 
Eikä ne maut aina niin mietoja ole, otetaan vaikka rouskut.Kyllä ne ovat luonteikkaita ja vähän pippurisiakin, oikean sienen ja metsän makuisia. Vahvoja. Väkeviä, ei maultaan vaan voimaltaan.
Tasan kaksi asiaa mitä niistä rouskuista mummolassa tehtiin olivat suolasienet, joka jaloistui sitten sienisalaatiksi  ja sienikastike. Se sienikastike ei ollut mikään lihan lisäke vaan kastike, joka syötiin kuoriperunootten kans.Valkokastike, johon lisättiin sieniä.
Siitä mä tykkään vieläkin.
Eikä me ikään puhuttu kangasrouskuista  saati karvarouskuista.
Me noukittiin kangassiäniä ja karvalaukkuja!

 

Read more

SITRUUNAINEN TATTIPASTA

by

Kuluva syksy on ollut kohdallani kyllä jokseenkin kreisi sienisyksy, tai ainakin olen päässyyt sieneen useammin kuin koskaan ennen. Sieniruoka on sitten syntynyt keittiössä sitä mukaa, koska aina pitää tuoreeltaankin jotakin tehdä, ei vain jemmata ja säilöä. Mulla olisi vielä monta julkaisematonta reseptiä, katsotaan kauanko tässä kehtaa sienistä vielä kertoa.

 

Nyt en kyllä pääse hetkeen metsään, ilmat on kyllä olleet aika lämpimät ja nyt on sadettakin saatu, eli kyllä kai jotain on vielä tulossa.

Viime viikonloppuna oltiin Maitotytön kanssa pikaluisteluleireilemässä Kuortaneen Urheiluopistolle mitä mainioimmassa seurassa. Lauantain pitkien päivätreenien ajaksi karkasin kolmeksi tunniksi metsään. Halusin nähdä vähän erilaista metsää ja Alajärvelle päin lähdettäessä löytyykin sellaista upeaa harvaa hiekkakankaista mäntymetsää, jonne eksyin kolmeksi tunniksi.

Sienionni ei ollut kummoinen. Metsä oli täynnä kangasrouskuja, joiden lakit olivat lähes järjestään teevadinkokoisia eikä niistä herunut edes maitoa, kiitos sateettomien kauniiden syyspäivien. Keräsin minä nyt niitä jonkun litran sienisalaattia varten, mutta paras löytö oli vielä lokakuulle yksi iso, kaunis ja puhdas ruskotatti.

Juuri sopiva pastatarpeiksi. Siitä lähtien kun maistoin ensi kertaa elämässäni limanuljaskaa en ole saanut rauhaa tuolta ihanalta sitruunan maulta ja koska en niitä tunnu lisää löytävän, niin olen unelmoinut vielä kauniista tatista, jonka paistaisin voissa ja puristaisin päälle reilusti sitruunaan.
Joten niinpä tein.

Read more

MYSKIKURPITSARESEPTIT SYKSYLLÄ 2021

by

Myskikurpitsa on hyvä kurpitsa. Se on se vaaleankeltainen päärynänmallinen, aika makea ja pähkinäisen makuinen. Se säilyy hyvin, on kiinteä (ei siis liian vetinen), eikä siinä ole hirveästi siemeniä. Sen  voi paahtaa hyvin myös kuorineen, uunissa ne nimittäin pehmenevät syötäviksi.Tänään, 21.11.2021 näitä mun reseptejä pitäis löytyä painetuissa lehdissä ja/tai niiden verkkoversioissa  esim. Turun Sanomat, Kaleva ja Lapin Kansa, Ilkka-Pohjalainen, Hämeen Sanomat, Forssan Lehti, Keskipohjanmaa, Kainuun Sanomat ja Länsi-Suomi.

 

 

Salvialla maustetusta kurpitsarisotosta tuli ihanan auringonkeltainen, varsinainen lohtu synkimpäänkin keliin. Siinä osa kurpitsasta soseutetaan ja osa lisätään kuutioina.

Read more

SUPPILOVAHVEROPESTOPASTA

by
Suppilovahveropesto valmistuu käden käänteessä ja on ihan jumalattoman ihanan umamista. Sipaisepa sitä sillälailla huolimattoman paksusti vaalealle hapanjuurileivälle tai sekoita sellaisenaan keitettyyn pastaan. Mikä pikaruoka!
Multa oli vähän jäänyt tämä sienipesto unohduksiin, mutta nyt kun se on jälleen virvoitettu lupaan sitä useammin valmistaa. Jos et ole vielä sienipestoa tehnyt, niin nyt ois korkea aika. Lisäksi hyvä aika, suppilovahveroita kun vissiin riittää ja riittää.

Read more

SOPA DE TROMPETAS DE LA MUERTE

by

Ihastuin tämän sienen dramaattiseen nimeen niin, että oli pakko tehdä sitä eiliselle dia de muertos(kuolleitten päivä 2.11 Meksikossa) – päivälle. Mustatorvisienikeitto siis, sama ruattiksi (svart trumpetsvamp) ja englanniksi  Horn of plenty (britit on aina niin postiivisia!) mutta romaanisissa kielissä se ihana draama vasta tulee. Trompetta dei morti italiaksi ja trompetta de la mort ranskaksi, ja no, saksaksikin ovat intaantuneet nimeämään Die Toten Trompete, vaikka siinä on kyllä hienoinen ero espanjan  trompetas de la muerte, koska saksaversio taitaa olla kuolleet torvet kun romaanisten kielten versio kääntyy suomeksisiis kuoleman torviksi. Mustatorvisieni kuulostaa melko lällyltä sen jälkeen.

Törmäsin italialaiseen nimeen tuolla sieniryhmässä ja siitä se ajatus sitten lähti.

Mustatorvisienihän on aivan mahdottoman herkullinen pannuvalmis sieni. Tänä syksynä sitä on ollut tarjolla runsain esiintymin, olen nähnyt kuvia ihmisten löydöksistä, mutta tokikaan itse en ole törmännyt. Niitä etsiessä pitää ikään kuin etsiä mustia aukkoja maasta ja sitten niitä alkaa näkemään. Kerran olen Lapualta löytänyt.

Mutta onneksi on sieniystäviä, vaikka Jari Lahdesta (sain tämän kuulostamaan aivan tinderikytkökseltä, mutta Jari on siis rakkaan ystäväni Merjan aviomies), jolta olen saanut ison rasian kuivattuja mustatorvisieniä pari vuotta sitten, mutta eipä nuo miksikään mee. Olen huono käyttämään kuivattuja sieniä, omani useimmiten pakastan, ja unohdan kuinka käteviä kuivatut ovat.

Kun ne ennallistaa vedellä, niin nehän ovat kuin tuoreita (no vähän veltompia). Huomasin sen siitäkin, että liotin ensin vahingossa kuivattuja suppiksia ja huomasin siis liotuksen jälkeen, että nämä tosiaan on suppiksia ja menin kaappiin etsimään toista purkkia, josta löytyi sitten mustat torvet.

Ylipäätään purkkien, pakasteiden jne. nimikoiminenhan on niin turhaa..

 

Read more

OLIPA KERRAN JOULU: BLOODY MARY -SILAKAT

by
Rakastan silakkaa. Joulupöytään kuuluu ehdottomasti äitini valkosipulisilakat ja sinappisilakat. Mutta aina pidän silmät ja korvat auki uusienkin reseptien varalta. Viime vuonna kokeilin niitä paljon kehuttuja himosilakoita, jotka ovat yksinkertaisen herkullisia.
Tänä vuonna tempaisin lasiin Bloody Mary -silakat. Bloody Mary on drinkkirintamalla yksi lemppareitani, vaikka harvoin sitäkään, jos muutakaan drinkkiä, tulee nautiskeltua.
Tomaatti komppaa silakkaa ihanasti, niin kuin kaikki uunissa paistettuja silakoita syöneet tietävät. Tässä on sopivasti maustetta ja ihana tuore  varsiselleri. Tiedetään, sitä joko rakastat tai vihaat.
Nyt on ainakin meidän korkeudella ollut sellainen pakkasjakso, ettei silakkaa ole tullut kauppoihin, pidetään peukkuja, että nyt lauhtuessa pääsevät hakemaan. Jos ei silakkaa kalatiskillä näy, niin nämä onnistuvat mainiosti pakastesilakkafileistä myös.

Read more

HERKULLINEN LOHIKEITTO

by
Tässä päivänä muutamana tuli yhtäkkiä sellainen lohisopan himo, että keiton keittoon oli pikimmiten ryhdyttävä.
Samantein keitin oikein ison kattilan, vähän syystä, että kun oli  kilon pussi keittoperunoita, niin käytettiin sitten kaikki pois kerralla.IsoHoota olin pyytänyt tuomaan lohenpalan keittoa varten ja kun hänkin toi 500g ja halusin maustaa keittoa myös pakkasessa olevalla superherkullisella Kalaliike Eljas  Sannan  (tulevat aina silloin tällöin Seinäjoen Rekoon, jossa ostan) kylmäsavulohella niin teinkin sitten kunnon kokoisen annoksen, tästä riittää varmasti 8:lle, isot annokset.
Kermainen lohikeitto pakkaa aina olemaan herkullista, tässä siihen toi ihanan makuvivahteen erityisesti tuo kylmäsavulohi. Mutta olipa siellä toinenkin valttikortti, nimittäin maustekurkkukuutiot, jotka sopivat sinne hitsin hienosti. Tähän sain idean tällaisesta erinomaiseksi haukutusta Keisarinnan lohikeitosta, tällä kertaa nappasin siitä mukaan vaan kurkun, en arvannut alkaa sitruunaa, hunajaa ja valkosipulia lisäämään. Vaikka kyllä taidan antaa Keisarinnan lohikeitollekin vielä ihan oman mahdollisuuden.

Read more

mmikuuta 2022

by

Nigella Lawson lähettelee mulle aina tasaisin väliajoin, tätä MEATZZA-reseptiä ja pitkään pitänyt testata. Kun googlailin, niin löysin reseptin myös tutusta Sweet Food O’Mine – blogista.

No minäpä vihdoin viimein testailemaan reseptiä ja toden totta, jos lihamureke, lihapullat ja- pihvit on nopeita tehdä, niin täähän on vielä nopeampi. Ja jotenkin ihanan pizzamainen. Ja kuitenkin ihan eri asia kuin lihamureke, lihapullat ja- pihvit!

Eli jatkoon kun kaipaat jotakin muuta jauhelihasta.

Ai niin, mikä meatzza? No; MEAT + PIZZA =MEATZZA, eli suoraan pannulle tehdään jättimäinen jauhelihapihvi, ikäänkuin pizzapohjaksi, jonka päälle tulee sitten Margarita-pizzatäytteet  eli tomaattimurskaa ja mozzarellaa. Tuore basilika viimeistelee!

 

Read more

VERIAPPELSIINIRISOTTOA JA KAMPASIMPUKKAA

by

Vähän se kesti, 3 vai 4 vuotta, että sain ryhdyttyä kovasti hehkutetun veriappelsiinirisoton tekoon. Ja tulihan siitä ihanaa ja herkkää, sopisi vaikka ystävänpäivän dinnerille mitä mainioimmin tämä annos. Olen suuri risoton ystävä ja olen myös kampasimpukan suuri ystävä, mutta on vaikea löytää pääruokaa, minne niitä voisi sijoittaa niin vähän, että raaskii tehdä sijoituksen.  Risotto on kuitenkin mahtava yhdistää kampasimpukkaan, 3-4 per annos riittää hyvin.

Tästä postauksesta menee nyt kaikki ystävänpäiväromantiikka hevon tuuttiin, kun sanon vielä, että kampasimpukat oli sopivasti hyvässä plusskorttitarjouksessa, vain 7,90€ paketti. Mutta kattelkaa näitä kuvia, eikö näistä tuu jo melko romanttinen olo.

Read more

CLUB SANDWICH ELI KLUBILEIPÄ

by
Voileipäihminen, se minä olen! Voisin korvata kaikki ateriat voikkareilla, toki kun voileivän käsitteen ymmärtää oikein laajasti, niin selvästi siinä mennään jo ihan “kunnon ruuan” puolelle. Minä kyllä innostun kaikenlaisista leivistä, pelkistetymmillään hyvässä voileivässä on vain sipaus voita, jos sitäkään.
Ystävänpäivän kunniaksi yllätin perheen miehet perinteisellä clubsandwichillä, kun Urho17v. niin haikeasti muisteli kun söi toissakesänä Riikassa ihan hotellin pikkubaarissa lounaaksi maailman parhaan Clubin (no, Urho 17v.o tykkää myös purkkiraviolista….). Aattelin, että nytpä äiti näyttää, mutta vaikka äitin ruuan pitäisikin olla ihan parasta sain heti noottia, että eikö tässä ole paistettua munaa mukana.
Ittelläkin on ihania club sandwich muistoja. Lontoossa, ehkä -90, oltiin IsoHoon kanssa ja muistan sen sandwichbaarin, olikohan jossain Covent Gardenissa. Vitriinistä sai valita miljoonasta täytteestä (sen koen aina vähän kiusalliseksi, jostain syystä) ja leivät rakennettiin  ihanan pehmeän, paksun brittiläisen paahtoleivän väliin, leikattiin lopuksi kolmioiksi ja tarjoiltiin pitkältä vadilta makuuasennosta, niinkuin itsekin yritin tällätä seuraavassa kuvassa.Itseasiassa leipä oli niin suurta, että neliöstä sai neljä kolmiota, joten jono oli komia.
Nyt on ihan pakko luetella makumuistoihin syöpyneitä leipiä vuosien varrelta.
  • Oravan mumman peukkuleivät: Ruisreikäleivästä leikattiin kapea, pitkulainen siivu, johon levitettiin peukalonsyrjällä kunnon kerros voita, sillä lailla puoli huolimattomasti.
  • Taboukissa, Rec Centerin kahvilan tunasandwichit.
  • Keskustan koulun parhaan ystäväni, Uimosen Sirpan äitin meille laittamat ranskanleivänsiivut, voilla ja juustolla.
  • Teinivuosien vara-äiti ja perähänkattoja Aino teki kerran mulle ja Katriinalle, isoille tytöille, valmiit leivät; reissumiehen päällä oli maksamakkaraa ja punaista paprikaa. Muistan kun syötiin niitä olohuoneen sohvalla löhöten. Oli vissiin ollu kova viikonloppu, kun oltiin niin väsyksis.
  • Vaihto-oppilasvuotena Michiganissa tanskalaisen Lisbethin isä Jim teki aina ihanan kerrosleivän, siinä oli sinappi, majo, kinkku, juusto ja salaatti.
  • Kuukauden häämatkalla thaikuissa söin tietenkin koko ajan ihanaa thaikkuruokaa, mutta yhden vuorokauden olin kuumessa ja oksussa, ehkä ruokamyrkytyksessä, ja kun vihdoin sain ajateltua syömistä, tilasin, cheese-tomato-onion toastin. Mikään ei ole koskaan maistunut niin hyvältä.
  • Saudeissa suoraan leipomosta vielä kuuma flatbread.
  • Ensimmäiset kuunnon Naan-leivät tandooriuunista, olisko ollut Bangladeshissa? Keniassa syötiin aina chapatileipää.
  • Valenciassa herkku oli bocadillo con aceite y atun, eli tuore sämpylä oliiviöljyllä ja tonnikalalla.
  • Ruotsinlaivan must on katkarapuleipä…
  • Lapsuuden juhlissa ja kylän pidoissa oli aina tarjolla leipiä: vaalealla, kananmunaa ja anjovista, tummalla kinkku juusto, tomaatti kurkku, purjeeksi käännettynä. Ja persilja tupsu.
  • Jouluyön kinkkuleipä: paksusti kinkkua, voita ja hyvää sinappia hapankorpulla tai tummalla joululimpulla.
Eikä siinä vielä kaikki, voisin kaivella näitä muistojeni ihania leipiä varmaan kirjan verran….. mutta ehkä en nyt enempää luettele, vaan päästän teidät reseptin pariin.

Read more