KETOON: KETOHAMPURILAINEN

Pitäisi varmaan sanoa, että ketopurilainen, sillä possua eli ham‘iä ei tässä burgerissa ole.
Pitihän se arvata, että jossain ketodieetin vaiheessa burgerin himo kasvaa niin suureksi, että sitä on saatava. Pizzanhimohan on selätetty jo useampaan kertaan… vain kuullakseni, ettei Natasiskoni edes himoitse pizzaa kovinkaan paljon, pizzanhimogeeni polttaa karrelle paljon enemmän meikäläistä.
Ostin rekosta pakastettuja raakoja kalkkunanpihvejä, juuri sopivan kokoisia (125 g) ja näiden ympärille ajattelin koota hampurilaisen. Lihaksi kävisi tottakai myös  jauheliha, mutta kuten olen sanonut jo ennemmin tässä ketodieetissä on paljin enenmmän rajoituksia kuin ketoruokavaliossa ja lihan rasva% on rajattu kymmeneen,
Aika simppelihän tuo burgeri on rakentaa, kasviksilla ja majoneesilla, juusto ei kyllä normitilanteesta poiketen kuulunut kuvaan.
Eniten päänvaivaa tuottaa sämpylä, mutta tajusin (kun laivalta tuttu kokki Ville, siitä vinkkasi), että Orthex -sämpylä on itseasiassa tähän oikein oivallinen. Dieettiohjeissa on myös burgeri, jossa sämpylä on korvattu munakoisoviipaleilla. Ei varmaankaan huono sekään. Ehkä se ehtii vielä lautaselle dieetin viimeisellä viikolla. Avasin eilen grillikauden ja tyydyn vain toteamaan, että hiilillä grillaus teki taikoja lautaselleni päätyneille kanoille ja kasviksille. Miten aina saatan unohtaa?
Sämpylästä vielä hiukan lisäsäätöä; nykyään ripottelen orthex rasian pohjalle ja sitten kun kaadan sinne taikinan niin vielä pinnalle kurpitsansiemeniä ja auringonkukansiemeniä. Ne antavat ihanasti näköä ja varsinkin makua. Pitääpä muuten koittaa myös seesaminsiemenillä ja unikonsiemenillä!
Mutta niinkuin sanoin, ei tähän sen kummemmin ohjetta tarvita. Tai ehkä en sanonut, mutta nyt sanoin.

 

Read more

KETOON: OKONOMIYAKI

Okonomiyaki on kirjoitusasultaan vaikeasti muistettava japanilainen kasvispannukakku. Olen sitä tehnyt aiemminkin ja se on varsin hyvää. Yhtäkkiä eräänä päivänä, kun mietin mitä tekisin  ketodieetin aamiaiseksi ja pyörittelin kädessäni jääkaapista löytynyttä kiinankaalia (se on aina uhkaava tilanne, kun jääkaapista “löytyy” jotakin), ajatukseni kirkastui. Tietenkin, Okonomiyaki, sehän on ihan täydellinen ketoon.

 KETO-STYLE OKONOMIYAKI

  • 150 g vihanneksia, iso osa kiinankaalta, mutta lisänä hyviä ovat kesäkurpitsa, herkkusieni ja retiisi
  • 2 munaa
  • öljyä paistoon
  • suolaa, mustapippuria
  • 2 rkl mantelijauhoa
  • ruohosipulia
  • majoneesia
Pilko kaikki aineet melko pieniksi, suikaloi kaali, raasta kesäkurpitsa jne.
Kuumenna öljy ja freesaa kasviksia muutama minuutti.
Riko kananmunat kulhoon ja lisää niihin mantelijauho, suolaa ja pippuria ja kaada sitten kasviksen pinnalle.
Anna alapuolen kypsyä miedolla lämmöllä kauniin ruskeaksi ja käännä pannukakku sitten sitten ison kannen avulla toisinpäin ja anna kypsyä loppuun.
Ripottele pinnalle ruohosipulia ja vedä vauhtiraidat vedellä notkistetulla majoneesilla.
Okonomiyaki ei sinällään ole mikään aamiaisruoka, eli sopii mille tahansa aterialle ja ateria 2 ja 3:n suurempi kasvismäärä uppoaa tänne vaivattomasti. Proteeniksi voi laittaa munien lisäksi sitten myös tofu, se kuuluu tähän perinteisesti, muttei itselläni mahtunut aamiasmakroihini (haa, käytin ensimmäistä kertaa sanaa makro, kuulostinko viisaalta? Tähän asti mikro on ollut paljon tutumpi sana).

Read more

UUNIRISOTTO KARITSANJAUHELIHASTA

Nappasin tämän reseptin meidän keittiöön Jotain Maukasta!– Marilta. Mari valmisti ruuan peuranjauhelihasta, joka on muuten herkku, jota ei meidän keittiössä ole vielä nähty. Merkkasin heti itselleni, että tottakai, teen tätä hirvenjauhelihasta. Hirvenjauhelihavarannotkaan eivät ole olleet entisenlaiset ja niinpä tekeminen on venynyt.

Alkuviikosta ihmettelin, mitä perheen arkiruuaksi ja olin jo miettinyt , että teen spaghetti bolognesea karitsan jauhelihasta, joka oli ainoa mitä pakkasessa oli jauheliharintamalla. Urho soitti lukiolta kuitenkin pitemmän ruokkiksen aikaan, että olisko mitään syötävää, jos tulisi kotiin, koska kuulemma ” oli taas jotain keittoa, joka ei täytä” (edellispäivänä oli ollut “tosi hyvää keittoa ja leipää”, että näin se mieli vaihtelee”).

Mulla oli eilisen grillikanan jämät ja tuorepastaa sekä pekonia, ja niistä pyöräytin nopeasti pastalounaan perheen miehille.

…Jääden miettimään, että mitähän oikein tekisin sitten klo 16-17 ruoaksi, ei kai sitä kukaan kehtaa kahta peräkkäistä pastaa tarjota. Mutta se karitsanliha oli jo otettu sulamaan.

Muistin tämän reseptin ja asia oli sillä selvitetty. Marin reseptiä noudattelin melko tarkasti, vähän vähensin voita ja juustoa (ja käytin sitä juustoa mitä oli, eli mozzarellaa ja parmesaania), karitsa taitaa olla hiukan rasvaisempaa kuin peura, ja lisäsin kuivayrttejä mausteeksi. Mari käytti valmistuksessa myös kaksi tlk valmista pastakastiketta (arrabiatta), mutta koska minulla ei ollut komerossa valmispastakastiketta, laitoin sen tilalla kaksi tlk Mutti tomaattimurskaa, ilman sen kummempia kastikkeen keittelyjä ja kyllä, hyvää tuli!

Mahtavan lämpimänä päivänä ruoka katettiin terassille. Välillä jotain muutakin, niin jaksaa taas grillata.

KANAA USEIN PÖYDÄSSÄ

Kana löytää tiensä aika useasti meidän ruokapöytään. Se maistuu kaikille, on helppoa ja nopeaa valmistaa ja myös edullista.
Päivän hittisana lienee tällä hetkellä tutkijoiden kehittämä planetaarinen ruokavalio, jolla taataan kestävällä tavalla tuotettu ruokatuotanto ruokkimaan kohta maapallolla olevat 10 miljardia ihmistä. Se on hyvin kasvispainoitteinen ja varsinkin punaisen lihan syöntisuosituksia rajoitetaan.  Kala ja kana istuvat paremmin planetaariseen ruokavalioon. Kyllä tätä taas täytyy pureskella ja yrittää ymmärtää ja miettiä valintojaan.
Mutta jos nyt mennään oman keittiökunnan tason problematiikkaan, jossa ei aina jaksa miettiä kovin viisaita, kun tarkoitus on ehkäistä erinäiset nälkäkiukut ja tuoda hyvä arkiruoka pöytään. Vaalia välillä sitä ruokailuhetken kulttuuria, kun voi syyllistymättä nauttia hyvästä ruuasta ja vaihtaa päivän kuulumiset ruokapöydän äärellä.
Tämä mun introni on sekava kuin pääkoppani konsanaan lomien loputtua, joten parasta nyt vain sen kummempia aasinsiltoja todeta, että seuraavaksi vähän teaseriä  tämän torstain ruoka-aukeaman resepteistä.
Jotka ovat siis kanareseptejä.

 

 

Ja jos mikä, niin  uunissa valmistuva Jerk-kana tuo  ilon ja värin ruokapöytään. Pannulta löytyy ananasta , paprikaa ja kesäkurpitsaa. Helpon herkullista ja erilaista, jos se nyt olisi se avainkokemus mitä tässä haen.

 

 

Tahmakana taas on herkku, joka valmistuu ihan muutamasta raaka-aineesta. Siinä on ihanasti maapähkinävoita, joka täytelöittää makua ja korostaa tahmaisuutta.

 

 

Välillä mulla käy niin, että kun oikein innostun wokkailemaan, soveltamaan ja yhdistelemään saan lopputulokseksi pannullisen sheibaa ruokaa, joka on, no yleensä ihan syötävää, mutta ei mitään mieltä ylentävää. Sen takia taputan itseäni erityisesti olkapäille kun onnistun muutamasta raaka-aineesta wokkaamaan selkeä ja kiinnostavan aterian. Tämä inkivääri-valkosipulikana on siitä hyvä esimerkki. Sairaan nopea myös, 15 min. Toki itse tujauttaisin mukaan myös chiliä, tämä on vähän sellainen peruslapsiystävällinen versio. Koska ainakin urbaanilegendat kertovat, että chilinsyöjälapsiakin on.

Read more

YLIHYVÄ YKSKÄTISEN TATTIRISOTTO

Kyllä. Teen jotakin toisin kuin moni muu. Ajattelen itse, että sen takia tattirisottoni on  vertaansa vailla, superhyvä, ylihyvä ja mitä  näitä nyt onkaan. Ja sen takia ansaitsee paikkansa kaikkien herkullisten tattirisottoreseptien seurassa.

Yksikätisen risoton  tästä tekee se, että katkaisin solisluuni neljään palaan, kun hevoseni päätti niiata kesken laukkaympyrätyöskentelyn. Nyt on toinen käsi kokonaan poissa pelistä ainakin kolme viikkoa. Kirjoittaminenkin olisi helpompaa ilman isoja alkukirjaimia.  Risoton teossa sain äitini kuitenkin pilkkomaan sienet, sipulit, raastamaan parmesaanin, hienontamaan persiljan ja narauttamaan viinipullon korkin, itse kykenin sentään hämmentämään ja se jos mikä on liikuttavan tärkeää risoton valmistuksessa.

Joten pidetään tämä lyhyenä. Enemmän tateista vielä loppuviikolla.

Nyt on nimittäin niin, että meidän mannuilla ei ole koskaan herkkutatteja, mutta nyt on. Ja puhtaita. Ehdin muovipussillisen kerätä onnettomuuslauantaina 21.8 koiran kanssa aamulenkillä. Kerkesin putsatakkin ja äitini sitten pelasti ne sipulin kera pannulle illalla kun pääsin ensiavusta kotiin, osa syötiin, osa on pakkasessa.

 

Kuulin sitten aivan hillittömänhyvästä tattisipsi-ideasta (josta myöhemmin), johon tarvitsin ihan muutaman täydellisen yksilön ja jouduin vähän huhuilla kavereilta. Ihana ja aina avuliasYlitalon Paula toi mulle vadillisen, joista yks oli oikein mainio sipsisieni ja sitten oli sinänsä herkkuja herkkutatteja, jotka oli niin valtavia, etteivät soveltuneet sipseihin, mutta soveltuivatpa risottoon. Ja risotosta tuli ylihyvä!

Read more

TATTIJULIENNE

Täytyy nyt oikein rietastella näiden tattien kanssa ja lisätä vaan pökköä pesään. Tattijulienne on nimittäin herkku, jota en ollut vielä koskaan maistanut, mutta jonka tiesin kyllä herkkua olevan. Mitä se nyt muuta voisi olla, tuoreet tatit, sipuli, smetana, juusto…

Olen kyllä tehnyt SIENIjuliennea aikaisemmin, suppilovahveroista ja sekin oli järkyttävän hyvää. Mutta tatin maussa on vaan se oma hienovaraisuutensa.
Rakastan molempia risottojakin,suppis ja tatti, mutta ovathan ne kovin erilaisia. Suppiksen maku on on voimakkaan metsäisen sienimäinen, vähän niinkun hyvän kaverin toverillinen läpsäytys olkapäälle tai tiukka halaus. Tatti on maultaan paljon hienovaraisempi, sen maku on suppiksen tiukkaan syleilyyn verrattuna kuin hidastetussa filmissä kaatuisi selälleen upottavalle sammalmättäälle.

 

Read more

SIPULITON SIENIPIIRAKKA

Tässä teille tattipiirakan ohje, jossa ei ole sipulia, eikä ole myöskään juustoa. Tekisi mieli jatkaa, että eikä ollut siis myöskään herkullista, mutta sepä ei ole tällä kertaa totta. Niin kaavoihin kangistunut sitä on, että aina ensiksi alkaa sieniruokia suunnitellessa (ja varsinkin piiraita) siitä, että sienet joo, sipulia paljon joo, hyvää juustoa joo…
Teitä taitaa olla kuitenkin monia, jotka syystä tai toisesta kammoaa sipulia, niin laitetaan nyt yksi tälläinenkin ohje jakoon. Itsehän aloittaisin ruuanlaito kuin ruuanlaiton aina sipulista, se vain on niin ihanaa! Toisaalta on kiva haastaa itseään  tuoman esille raaka-aineiden herkullisuuden ilman niitä ilmeisimpiä kavereita. Juu, Koskenlaskija tekee sienikeitosta superherkullisen, mutta kuinka saan yhtä herkun, tai vielä herkumman aikaan ilman sitä?

 

Read more

NYHTÖSIENI, NYHTÖTATTI, NYHTÖSIENITACO JA NYHTÖSIENI BAO BUN…

Loppuelämäni toive on, että tulispa lisää tällaisia sienisyksyjä, jolloin saan kerätä puhtaita herkkutatteja, jotta voisin valmistaa nyhtösientä. Jos olette kuulleet nyhtötattikehuja joltain, niin voin kertoa, ne eivät ole mitenkään liioiteltuja. Nyhtösieni on nimittäin aivan syntisen herkullista!
Minä inspiroiduin  nyhtösienihommiin tietenkin bloggaajaystävieni mallista. Se on nimittäin sellainen juttu, että kun tietyt ihmiset huutelevat, niin minä likka kuuntelen. Nyhtötatti -reseptejä, aina pienellä omalla käsialalla löytyy Sauvajyvänen -, Ripaus tryffeliä -, ja Kokit & Potit -blogeista (ja Sillä Sipuli IG!).
Nyhtösienen tekoon ei ihan kaikki sienilajit sovellu, jos nimittäin haluaa todella “nyhtöä”, joka on sekä tekstuuriltaan että ulkonäöltään, jopa maultaan (lihaisa ja umaminen) hyvin nyhtölihan kaltainen, on siihen paras vaihtoehto herkkutattien puhtaat jalat.Ne nimittäin, tuon kuvan kaltaisesti, nyhtääntyvät ihan raakana pitkiksi säikeiksi. Toki mukaan voi siivuttaa lakit myös, mutta koska minulla oli hyvin jalkoja, käytin vain niitä.
Ulkomaisissa resepteissä näkyy käytettävän osterivinokasta (tai kuningasvinokasta).
Sitten vähän paistetaan, maustetaan ja uunitetaan ja nyhtösieni on käytettävissä burgerissa, hodarissa, tacossa, bao bunissa, tai ihan vaan voi haarukoida sellaisenaankin. Tämä on kyllä mahtava vaihtoehto kasvissyöjän ja vegaanin proteiiniksi, meidän perheen lihansyöjätkään ei taitaneet edes huomata, että tämä ei ole lihaa.Yritän tässä sanoa, että tämä ei ole mikään vegaani vaihtoehto, vaan oikeasti herkullinen mahdollisuus kaikille ( puheet meni ihan ristiin, mutta kyllä te ymmärrätte).

Read more

SUPPILOVAHVEROT Á LA GRECQUE

Á la Grecque on ranskaa ja tarkoittaa, että kreikkalaiseen tapaan. Nimestään huolimatta tämä juttu on kyllä ranskalaisen keittiön hommia. Kyse on tälläisestä pikasäilöntäliemestä, vai pitäisikö sanoa lyhytaikaisesta säilönnästä, joka on oikein mainio paitsi kasviksille (porkkana, kukkakaali tai vaikkapa artisokka), myös sienille. Mulla on on semmoinen muisto, että olisin tehnyt näitä jo Saksassa kakskymppisenä au pair mädcheninä, herkkusienistä tuolloin. Muisto jatkuu edelleen, että joko ymmärsimme säilyvyysajan väärin tai tein jotain muuta radikaalisti väärin, koska muistan, että purkki alkoi kasvattaa hometta. Mutta siis, kuka näitä muistelee…

Read more