TOP 10 RESEPTIT VUODELTA 2020

Jaa-a, olisinko tätä ennustanut? Kaikista vuonna 2021 julkaisemistani resepteistä YLIVOIMAISEKSI ykköseksi nousi, jos nyt näin sanoisin, tuikitavallinen Kinkkumakaronisalaatti. Ihan yllätti itsenikin, ottaen huomioon, että en ole itse suuri pastasalaattien ystävä. Mutta ilmeisesti teitä muita on paljon. Onhan pastasalaatit ruokaisia  ja käteviä myös vaikka lounaseväänä tai noutopöydässä. Ja hyvin tehtynä tosi hyvän makuisia (monta mautonta tapaustakin on tullut maisteltua).

 

En ole ennen tälläistä vuoden top10 reseptijulkaisua, mutta Annin Uunissa oli tehnyt ja se oli minusta niin mielenkiintoinen, että tein omani.

Tässä postauksessa siis vuoden 2020  top10 reseptit. Jätin näiden ulkopuolelle kevään “koronapostaukseni”, jossa ei niinkään jaettu reseptejä tai esim, perunakoostepostaukseni joka olisi sijoittunut lukijamäärissä suosituimpien postausteni sijalla 3.

Mutta yläkuvassa siis reseptien resepti 2020 eli

1. Kinkku-makaronisalaatti

Itseasiassa kirjoitus, sen äsken luettuani, on oikein hyvä lähtökohta ylipäätään pastasalaatin tekoon.

2. Mokkapalat

Olen niin superonnellinen, että vihdoin löysin täydellisen mokkapalareseptin. Monet mokkapalat olen leiponut, eikä ne aina onnistuneet. Se vaihe on nyt ohi, kiitos tämän kiertävän reseptin.

 

3. Sydämen surujen kakku

 

Niin siinä vain kävi, että minä, joka leivon hyvin harvoin, löydän tämän reseptin kärkikolmikosta. Kiitos teille kuivakakkujen ystävät!

 

Read more

KARITSANMAKSAKASTIKE JA KARAMELLISOITU SIPULI

Kunnon maksakastike maistuu ihanalta tämän lumisuuden keskellä. Löysin reseptin viime kevään luonnoksista, mutta viimeistellään se nyt kuntoon. Tämän voi aivan mainiosti valmistaa naudanmaksasta, mutta minä nyt olin ostanut Rekosta kovasti kehuttua karitsanmaksaa Lakeuden Highlandilta, ja se pääsi tähän kastikkeeseen.

Olisi ihana aloittaa kastike ruskistamalla reilusti sipulia, mutta kun meillä asuu tuo yksi mutruhuuli, joka ei tykkää limaisista sipulinpaloista (WHAAAT?) kastikkeissa tai keitoissa, niin maustoin kastikkeen sipulijauheella (sehän on pelkkää sipulia) ja valmistelin kastikkeen hautuessa ison pannullisen karamellisoitua sipulia, jota sai nostaa annoksen pinnalle. Näin se kelpaa kyllä sille boikotoijallekkin.

PINAATTILÄTYT JA JAUHELIHAKASTIKE FROM SEINÄJOKI

Se on varmaan niin, että jos olet aito seinäjokinen, tämä yhdistelmä on sinulle rakas ja turvallinen. Jos et ole, jauhelihakastikkeen tarjoaminen pinaattilättyjen kanssa tuntuu varmasti perin kummalliselta, jopa syömäkelvottumuuteen asti.
Minähän olen Kauhavalta (vain 42 km täältä), jossa kyllä syötiin pinaattilättyjä, mutta varmaankin jonkun hillon kanssa. En ole vieläkään oikein toipunut siitä kun aikoinaan 90-luvun alussa kuulin, Janskun koulunkäynnin myötä, että pinaattilättyjen tarjoamistapa on tässä kaupungissa ehkä maailman 7. ihmeeseen verrattava erikoisuus.
Tämä Seinäjoen jokaiselle lapselle 12-18 vuotta (päiväkodin ja koulun puolesta) syötetty ruoka on sisäistetty ja rakastettu osaksi seinäjokista identiteettiä. Seinäjoen Museot järjesti vastikään kilpailun, jossa etsittiin seinäjokisinta ilmiötä ja ykköseksi äänestettiin 49% äänivyöryllä jauhelihakastike ja pinaattilätyt.

Annoksen “keksijä” on emäntä ja ruokapalvelukeskuksen päällikkö Mervi Röyskö, joka nykyään on jo eläkkeellä. Kun 70-luvulla siirryttiin kansakoululaitoksesta peruskouluun tuli tärkeäksi myös se, että kouluruokailu vastasi uusiin ravintosuosituksiin. Pinaatti lisättiin raaka-ainelistalle ja sen myötä pinaattilätyt. Ne kaipasivat kupeeseensa jotain ja Seinäjoella ilmeisesti ajateltiin, että eläinproteiini on se juttu, lisukkeena oli vielä kurpitsapikkelsi tai sillä höystetty porkkanaraaste. Mielestäni Ilmajoellakin päädyttiin jauhelihakastikkeeseen. Nurmossa  syötiin karviaishilloa ja salaattia. Muualla Suomessa on lautaselta löytynyt ainakin puolukkahillo, makaronisalaatti, maksapasteija (Ähtäri!), valkokastike(munalla). En millään kyllä muista mitä Kauhavalla tarjoiltiin. Ympäri Suomen pinaattilätyt ovat aina olleet ilmeisesti suosituimpien kouluruokien joukossa.
Kun 10 vuotta sitten Nurmo(o) yhdistyi Seinäjokeen, jauhelihakastike pinaattilättyjen kanssa aiheutti jopa pienimuotoisen rypyn kuntaliitoksessa kun Nurmon lukiolaiset kieltäytyivät syömästä yhdistelmää. Päädyttiin sopuratkaisuun, jossa nurmoolaaset saivat pitää lukiossa jauhelihakastikkeen rinnakkaisvaihtoehtona karviaishillonsa (mikä diplomatian riemuvoitto!).
Eilen tein elämäni ensimmäistä kertaa tätä ruokaa kotona. Koska näin koulussakin, niin valitsin kotoannokseenkin Atrian valmiit pinaattilätyt, joka on muutenkin meidän perheen lempieinesvara. Ne vaan pitää paistaa pannulla voissa tai öljyssä. Lapset kieltäytyy syömästä mikrotettuja. Jauhelihakastikkeen tekisin mieluiten aidolla sipulilla, mutta konfliktien välttämiseksi mennään sipulijauheella.

Read more

HELPPO & HERKKU: SAVULOHISPAGETTI

Savulohispagetti.
Tai ihan vaan savulohipasta, niin voit halutessasi käyttää minkä muotoista ja pituista pastaa haluat. Meillä useimmin vaan on spagettia kaapissa, kun lapset on sitä mieltä, että muut pastat  maistuu eriltä.

Savulohi on muuten parasta meal preppausruokaa, isosta lohiviipaleesta saa monenlaista ja keskenään erilaista ruokaa. Tietenkin sellaisenaan, vaikka uuniperunan kera, erinomainen ateria. Mutta jos sitä jää, niin savulohilaatikko perunalla tai riisillä, savulohikeittokedgeree, savukalasaatti, savulohimunakas tai savulohi kokkelin kanssa, savulohitahna leivän tai uuniperunan kanssa… ja tietenkin savulohipasta. Ja siinäkin löytyy vaikka mitä variaatioita. Pienestäkin määrästä lohta riittää isoon satsiin pastaa.

 

Omani lähti siitä, että mulla oli ylijäämäpala lämminsavulohta, päätin, että siitä tulee pasta ja sitten katsoin mitä mulla on kaapissa. Pöydälle nousi fenkolin ja purjon jämäpalat, kermapurkki, parmesan, sitruuna ja juusto.
Siitähän oli hyvät asetelmat lähteä.

Read more

SYÖKÄÄ KALAA!

Syökää kalaa ja sitten ensimmäinen kuva on leivästä?
No, se on tietenkin täytetty kalaleipä. Ja kiva kuva. Kalaleivän täytteessä on käytetty Luonnonkala-säilykettä, joka on suomalainen tonnikalan korvaaja, samalla hyllyllä myynnissä, samankokoisessa säilykepurkissa. Kalasäilyke on valmistettu suomalaisesta luonnonkalasta (lahna, säyne, pasuri), ilman säilöntäaineita. Kotimaisen luonnonkalan/villikalan syönti on aivan mahtava ekoteko, koska kalan kasvattamiseen ei kulu energiaa ja niiden pyydystys-, käsittely- ja kuljetuskustannukset ja samalla myös hiilijalanjäki jäävät tuontikalaa pienemmiksi.
Me kaikki tiedämme, että kalaa tulisi syödä ainakin 2 x viikossa jo terveytemme kannalta. Kotimaisen kalan (villikala tai Itämeren rehulla kasvatettu) syönti on myös ympäristö- ja ilmastoteko, se kun on lähes ainut keino puhdistaa Itämeri rehevöittävistä ravinteista.
Tänään ilmestyneellä torstain ruoka-aukeamalla (Lännen Median sis. julkaisevat sanomalehdet) jaan muutamia herkkureseptejä inspiraatioksi. Tässä pientä teaseria.
Onnellisia kalastajan läheiset, me muut käydään kalatiskillä!
Ja kerran vielä, Grillattu luonnonkalaleipä:

 

Mähän oon hiukan (lue “täysin”) lääpälläni silakkaan. Kokonaisia, itse perattuja silakoita pannulla paistettuna ei voita mikään.

Jos haluaa vaihtelua niin kokeilkaa Silakka- ja juurespeltiä. Siinä maistuu perunan lisäksi paahdettu palsternakka ja juuripesilja ja juustoiset silakkapihvit.
Itse rakastuin  eritoten tähän Savukalajuuresvuokaan.. Se on helppotekoinen ja tuo pinnalla oleva rouhea juuresmuusi oli mahtavan makuista. Mukulasellerin ja porkkanan lisäksi siinä on kukkakaalia ja vuohenjuustoa. Olipa mahtavan makuista savukalan kera! Näiden kalareseptien yhteinen nimittäjä on myös runsas kasvisten käyttö. Tekee sulle vaan hyvää!

Useammin voisi laittaa itsekin ihan kokonaista kalaa. Tulee hyvää, eikä sen laitto ja maustaminen ole vaikeaa, eikä syöminenkään. Ensin pintapuoli, nostetaan ruoto pois ja sitten alapuoli. Aika hyvin jää ruodottomaksi. Uunisiika sai kaverikseen uuniin ruusukaalisipsit.

Read more

ITALIALAINEN MENU ETÄKOKKAILLEN

Lauantai oli varsin ihana päivä. Sain vetää yhteisöllisen etäkokkailun Seinäjoen Viiniseuralle Italialaisen menun hengessä.

Valitsin alustaksi zoomin, koska ajattelin, että on kiva mitä enemmän vuorovaikutusta, kuulla muiden äänet ja nähdä kuvaa myös muiden annoksista.

Kokkailuun ja viinien maisteluun oli valittu ruhtinaalliset kolme tuntia, joka osoittautui täydelliseksi ajaksi. Ehdittiin saada kaikki valmiiksi ja päästiin istumaan katettujen pöytien ääreen. Ihan mahtavaa oli, että monen yhteyden päässä kokkailtiin pariskuntana, monella oli isompikin seurue sitten syömässä ja laatimaani menua lupailtiin kokkailla myös pääsiäisenä vieraille. Olipa yksi osallistuja pelkästään soffallakin ja jaksoi mukana koko kolmituntisen ja ihanasti lopuksi toinen osallistuja kysyi hänen osoitettaan, tarjoutuivat tuomaan maistiaiset!

Menun laadinnassa yritin ottaa huomioon  monta seikkaa. Jos olisimme olleet kokkailemassa kaikki yhdessä, pienryhmissä, olisimme voineet helposti valmistaa koko repertuaarin: Antipasti, primi piatti, secondi, contorni ja dulci, mutta en millään keksinyt keinoa kuinka oltaisiin saatu kokattua etäyhteydellä niin, että olisimme saaneet sitten rauhassa syödä lopuksi, ilman välikokkailuja. Päädyin sitten vaan ihan kolmen ruokalajin menuun ja unohdin varsinaisen pääruuan kokonaan. Sitäpaitsi me Suomessa olemme oppineet nauttimaan sen risoton tai pastanpääruokana.

Sitten piti miettiä sitäkin, että miten saataisiin menusta mahdollisimman kiinnostava, jotta mahdollisimman monelle löytyisi jotain uutta. Jos olisimme kokoontuneet lähikokkailuun, olisin varmasti opastanut yhden porukan pastan tekoon, mutta etäilyyn halusin jotakin yksinkertaisempaa, tai siis sellaista mitä ei tarvitse opastaa mahdollisesti ensikertaa tekevälle niin “kädestä pitäen”.

Ajattelin, että bruschetta (joka siis lausutaan brusketta!) on ihanan helppo ja monikäyttöinenkin alkupala. Tomaatti-basilika päällys on monelle varmaan tuttu joten tein sen kaveriksi valkopaputahnaa.

Risoton tekoon jaoin omat parhaat vinkkini ja pinnalle paistoimme kampasimpukoita, joita kovin moni ei ole itse laittanut. Nehän ovat ihanan helppo pilata äyriäinen.

Jälkiruuaksi ajattelin, että opetellaan monelle vieraan, klassisen Zabaglione -kastikkeen teko. Siinä taisi tulla eniten kömmejä. Yksi unohti valuttaa hedelmät marinadista, joten annoksesta tuli (kuulemma) hyvänmakuista keittoa. Nopein kokkailija oli laittamassa sitä uuniin (ja vielä upouuteen sellaiseen) ja kun kerran gratinoinnista puhuttiin, niin hän kysyi, että laitanko yläbridgelle.Vastasin myöntävästi, ajattelin vaan, että pikagratinointi, niin se käy, mutta ohjeissani luki 5 min ja se on kyllä liian kauan 275, joten heiltä pääsi vähän kärähtämään. Hitsi vie, olisi pitänyt ajatella, tiedänhän minä itsekin, että siellä ylhäällä riittää 1-2 min…

Parasta tietenkin, että “kameran” takaa ei tarvinnut siivota…

Mutta, summa summarum, me kokkailimme, aika riensi kuin siivillä, pääkokki ainakin nautti, näitä voisi tehdä enemmänkin. Onnistuin myös menun laadinnassa. Kaikki ruokalajit saivat isosti kehuja, siihen oli helppo todeta, että “itteppä teittä!” Kävi juuri kuten toivoinkin, useimmille kampasimpukan paisto ja valkopaputahna olivat uutta, zabaglionen teko taisi sitä olla kaikille ja kun valmistimme sitä marsalasta, pääsivät kaikki tutustumaan tähän jaloon sisialaiseen juomaankin.

Olin laatinut myös suositusviinilistan (näissä käytän aina vähän asiantuntija apua). Tällä kertaa tilausvalikoiman viineistä yksi oli “keltaisella” eli 10 pv toimitusaika, jota emme kukaan äkänneet, joten kaikki saadaan viinit vasta ensi viikolla! Sovittiin että ostetaan sitten kukin mitä halutaan ja vertaillaan. Spekseinä oli kuitenkin, että alkuun ja bruschettojen kanssa proseccoa, risotolle joku hedelmäinen ja runsas Pinot Grigio.

Minä pahainen kun olen tuolla  7 viikon ketodietillä tyydyin syljeskelemään lasiin ja kuolaamaan tuoksujen ääressä (risoton teko, mitkä aromit!). IsoHoo toimitti kuitenkin pyyteettömästi syöjän ja juojan roolissa taustalla. Kuvat ovat vähän so so, kun ne on vasta jälkikäteen otettuja.

Mutta hei, Buon Appetito! Alla menu ja reseptit. Kiitos Seinäjoen Viiniseuran väki, mulla oli hirveän hauskaa!

Menu

Bruschetta tomaatilla ja valkopavuilla

Kampasimpukkarisotto

Gratinoidut hedelmät zabaglione- kastikkeella

Reseptit

Reseptit ovat kahdelle

Read more

KETOON: AAMIAISELLE!

Aamiainen. Mä oon oppinut, että se on päivän tärkein ateria, sillä lähtee päivä käyntiin. Välillä se on nopea, mutta yleensä aina kuppi teetä ja voikkuleipä ainakin. Vapaapäivän tunnistaa nautinnollisen pitkästä aamupalatuokiosta, joka antaa koko päivälle rennon fiilksen. Tuskin koskaan lähden huitelemaan minnekkään tyhjin vatsoin.

Nyt on joutunu vähän joustamaan.

Olen siis kolmatta viikkoa FitFarmin 7 vk tiukalla (noh, mitä mä näiden tiukkuudesta tiedän), Ketodieetillä. En ole mikään ketoiluasiantuntija, pää on aika pyörällä kaikesta uudesta informaatiosta. Puhun siis vain omista kokemuksistani, eikä ole taattua, että olisin ymmärtänyt kaiken oikein. Luotan kuitenkin ohjeistukseen ja laskuihin, ne tuntuvat perusteellisen ammattitaitoisilta…vaikka en kaikkea ihan vielä ymmärrä.

 

AAMIAINEN

Nykyään saatan olla siis 5-6 tuntiakin hereillä ennen aamiaisen syöntiä, jonka syön vähän kuin lounasaikaan 11-12 aikaan. Tämä johtuu siitä, että päivässä on vaan kolme ateriaa ja sitten on joku pätkä paastotsydeemi, jota en ole vielä hahmottanut, syitä ja seurauksia, mutta ymmärrän sen verran, että siinä ollaan esim 16 h syömättä ja 3 ateriaa sitten 8 h: n aikana. Eli jos syö aamiaisen klo 12 niin klo 20 sitten vipa ateria…jaksaa nukkua.

Aamiaisella syödään
2 munaa tai alpron soijajugurttia
x määrä kasviksia
x määrä öljyä/manteleita/pähkinää/siementä
x määrä pellavasiemenrouhetta

Nuo kananmunat ovat huippujuttu aamiaisella, niitähän söisin muutenkin. Aamiaismunista syntyy  munakas, johon hyvä upottaa kasviksia, tai kokkeli, tai ihan vaan perus paistetut munatkin ovat hyviä. Löysä keitetty muna tai välillä kovakin, kaikki mun mieleen. Smoothien kun tekee 1/2 Alpromäärällä, niin jää vielä smoothien lisäksi yksi muna syötäväksi!

PikkusiskoNata harrastaa enemmän smoothieta, mä olen tainnut tehdä vasta kaksi, sinne saa kyllä hienosti upotettua kasvisten lisäksi pellavarouheen ja öljytkin. Ei ne nyt valtavan hyviä oo, vähä sellaisia neutraalin makuisia. Kaikki kasviksethan ei läheskään oo sallittuja tässä, esim. tomaatti ja punainen paprika vain pienessä määrin, se täytyy aina laskea erikseen ettei aterian hiilarit ylitä 5g.

AAMIAISEN PELASTAJA

Eniten mua mietitytti tässä dieetissä, että kuinka mä selviän ilman leipää. Rakastan leipää yli kaiken. Muistan kun olin raskaana ekaa kertaa, mies oli merillä ja minä siis tein itselleni ruokaa yksin kaiket päivät (tai siis EN tehnyt) ja hyvin usein tuli ruoka kuitattua voileivillä. Olin vähän huolestunut ja kysyin asiaa neuvolassa, mutta neuvolatäti lohdutti, että ei tartte murehtia, pari reissaria päällyksineen on ihan hyvä ateria. Eikä mulla ollukkaan mitään ongelmia, Hb huiteli 140 ilman rautalisiä.
Keto-ohjeista löytyi mikrosämpylän ohje, niitä löytyy myös  googlettamalla. Olin tosi skeptinen, mutta päätin kokeilla. Ja jumaleissön! Luulen, että tämä on mun dieetin pelastaja kokonaisuudessaan. Leipä valmistuu nopeasti ja helposti ja se maistuu ja tuntuu leivätä kaikin puolin. Tuollaisella Orthex- neliskanttisella pakasterasialla saa paistettua just paahtoleivän kokoisen, sen kun halkaisee ja paahtimissa paahtaa vielä hiukan rapeutta siihen, niin aivan mahtava. Oon kokeillu muunkin mallisia rasioita, mutta tuo Orthex on optimaali.

KETOSÄMPYLÄ MIKROSSA

1 kananmuna
30g mantelijauhoa/jauhetta
10g rouhittua pellavaa (käytän Linseedin, koska huipputuote ja vielä läheltä)
1/2 dl vettä
1/2 tl suolaa
1/2 tl leivinjauhetta
Sekoita kaikki ainekset tasaiseksi (löysää keittoa), kaada mikronkestävään pakasterasiaan ja lämmitä täysteholla  + – 3 min. Mulla tasan ja 1000kW on hyvä.
Leipä irtoaa paiston aikana rasian reunoista. Kumoa leipä pöydälle, anna jäähtyä hiukan, halkaise ja paahda vielä paahtimessa, niin saat kivaa rapeutta.
Leivän paistaminen onnistuu myös uunissa ja pannulla, mutta en ole kokeillut. Joku teki muumimukissakin, mutta taitaa tulla paksut siivut.
Leipää voi maustaa vähän vaikka yrteillä, valkosipulijauheella ja eilen laitoin sinne auringonkukansiemeniä 10 g ja tästä lähin laitan aina, oli niin kiva tuntuma! Aion myös kokeilla oliivileipää!
Näihin leipiin ei ole leipämaakari kyllästynyt. Kasviksia vaan päälle ja käyttämättä on myös yksi muna, eli siitä paistan usein pikkupannulla pienen pienen munakkaan leivän päälle.
Muutaman kerran olen vähän lainaillut proteiinia seuraavalta aterialta parin kalkkunasiivun muodossa.

KETOON: HERKUTELLAAN!

Näin juuri meemin, jossa luki:

 

Joka kerta, kun yritän alkaa syödä terveellisesti, tulee joulu, pääsiäinen, kesä, perjantai tai tiistai – ja kaikki menee pilalle.

Todellakin! Kuinkahan monta kertaa sitä on siirtänyt elämäntapauudistusta eteenpäin? Aloitan sitten joulun, eiku uudenvuoden, eiku viikonlopun jälkeen.

Joskus se on vaan laitettava stoppi tällekin sitkulle. Ja mä laitoin. Enkä nyt kerro kuinka monta vuotta olen tätä siirtänyt pala kerrallaan aina seuraavan asian ylitse. Mutta en siirtänyt sitä viimeistä kertaa! Vaikka – voi ei! – laskettiin, että sehän on pääsiäinen siinä keskellä ketodieettiä. Ja pääsiäisen aika ruukaa olla kyllä melkoista syömisen iloittelua meidän sakissa.

Aluksi oltiin ihan tyrmistyksissä, niin kuin oon kertonutkin, siitä, kuinka tiukka tämä ketodieetti on. En oo niitä ihmisiä, joka punnitsee x määrän kurkkua, paistaa x määrän jauhelihaa, juo x määrän öljyä shottina jne. vaan haluan tuntea syöväni kunnolla. Välillä onnistun paremmin, välillä huonommin. Viikonloput ovat kuitenkin sellaista aikaa ja varsinkin nyt menneet pääsiäisen pyhät, että sitä oikeasti oikeasti oikeasti haluaa herkutella.

Joo, ehkä mulla on väärä asenne ruokaan, kun edelleenkin haluan sen palkitsevan tai lohduttavan itseäni. Mutta niin se vaan on.

No, pääsiäissuklaat yms. jäivät kyllä syömättä ja kaikenlaiset makeat herkut sekä mämmi. Niitä olen kyllä valmistanut ja se ei yllättäen ole tuottanut suurta tuskaa, taikinaterapia tuntuu toimivan vaikkei itse pääse syömään. Ihana kuulla, että halipupukeksit oli aivan parhaita ja pashani perin herkullista.

Keräsin tähän muutamia otoksia siltä erikoisherkkuosastolta, annoksia, jotka ovat olleet niin herkullisia, ettei tunne syövänsä lainkaan minkään rajoitusten sisällä.

Pääsiäisenä söimme 2 kertaa muiden perheenjäsenten kanssa pitkän kaavan mukaan ja kun muut nauttivat bruschettoja ja paholaisen munia, tai kurpitsakeittoa alkuun, me teimme itsellemme hyvät vihersalaatit, ensimmäisen kuvan malliin. Siemenet ja oliivit vähentävät rasvan määrää ja ovat jees lisä salaattiin.

 

Read more

KETOON: KOLME PIZZAOHJETTA

MÄ HALUUN PIZZAA!
Täällä suora lähetys ketokokeilukeittiöstä Seinäjoelta. Viides viikko on kääntymässä kohti maanantain punnitusta, tänään aiomme loihtia lautasille kuitenkin vielä ketogeeniseen dieettiin sopivat hampurilaiset. Ekat viiden viikon aikana.
Pizzaa sen sijaan olemme syöneet jo muutamaan otteeseen, koska joka ikinen viikko tulee se pizzaperjantai. En minä nyt muuten kyllä joka perjantai pizzaa vedä, mutta nyt kun se on vähän vaikeamman takana, niin tuntuu, että pizzanhimo on armoton. Arkielämässä olen aika normi pizzatyyppi (mikä se on?), teen kotona kohtuu usein, sekä uunipellillä, että välillä hifistellymmin leivinuunissa tai kamadossa. Noutopizzaa tulee myös tilattua, aika usein se on kotipizzaa ja sitten välillä, mikä ihanuus, saa istua pizzaravintolaan, jossa tarjoillaan tulikuuma, täydellinen pizza. Voi sitä ihanuutta! Viimeisin tälläinen kokemus on ollut Pizzeria 450°C Turun Kauppahallissa (arvosanalla erittäin hyvä). Ja täytyy sanoa, että olen myös melko kranttu pizzan syöjä. Teen aaltoja maahan asti hyvän pizzan edessä, mutta suomalaisten peruspizzerioiden helmasynti ylipäänsä on LIIKAA TÄYTTEITÄ! Moni hyvä pizzapohja pilattu.
Vaikka Seinäjoki on ollut yksi pizzan uranuurtaja kaupunki legendaarisen Casa Granden myötä, on kummallista, ettei  täällä ole viime aikoina saanut  mitään next level pizzaa. Olisko asiaan tulossa helpotusta pian avattavan Johnny Heistin myötä?

Ketodieetillä on nyt testattu kolme erilaista pohjaa. Me ollaan siis tiukalla, hyvin rajatulla ketodieetillä, jonka raaka-aineet ja määrät on tosi tarkkaan rajatut. Normaali ketoruokavaliota noudattava voi soveltaa erilaisia ohjeita paljon vapaammin. Mutta jos joku nyt kaipaa meidän tyyppisiä ohjeita, jossa hiilareita on max 5 g aterialla niin tässä kokemuksia.

1. Munakoisopizza

Ehdoton suosikki on munakoisopizza. Sen resepti löytyy Savusuolaa-blogista.
Tämä on se pizza, jota haukattuamme emme meinanneet millään päästä yli siitä, että tämähän maistuu aivan pizzalta. Minipizzojen lisäksi tämän voi tehdä myös isompana limittäin asetetuista siivuista, tällainen pohja oli  Keveäämät Kattilat -kirjassa. Vielä en ole kokeillut, meidän syömät määrät on niin pieniä, että luonnistuu kiekkoinakin hyvin.
Meille haasteellinen osuus näissä pizzoissa on se, että munakoisossa on itsessään paljon hiilareita ja tomaattipyreessä vielä enemmän, joten hiilareita tarvitsee laskea tarkkaan. Mä olen nyt tehnyt 100g munakoisoa ja 10 g tomaattipyrettä, se riittää. Proteeiniksi on laskettu max 10% mozzarellaa. Joten oikeastaan pyreen, valkosipulin ja oliivien (niitähän saa syödä jopa 80 g lisäksi aterialla) sekä juuston lisäksi tuohon ei paljon muuta saa.
Muista maustaa oreganolla myös. Nämä on niin huolettoman hyviä ja voi tarjota vaikka kelle, ketossa tai ei. Loput kasvikset sitten vihersalaatin muodossa.

2. Mantelijauhopohja

Vihersalaatin (jossa täytyy olla öljyn lisäksi etikkaa) kanssa nautitaan myös toinen pizzaversio.
Tähän mukailin mikrosämpylän reseptistä pellille muotoiltavan taikinan, jota ensin esipaistetaan, ja sitten laitetaan täytteet, täytteinä pyree, herkkusienet, oliivit ja juusto.
Tämäkin oli yllättävän hyvä. Pizzan maun tekee ennen kaikkea pyree, valkosipuli, oregano, basilika ja juusto, me thinks. Mitään 72 h hapantaikinapohjia nämä eivät tietenkään ole.
Ketopizzapohja mantelijauhosta (kahdelle)

Read more

VANHA KUNNON PYTTIPANNU

Kyllä ei ole kotona tehdyn pyttipannun voittanutta. Se vain on niin kertakaikkisen hyvää. Yksinkertaista ja hyvää.

Se on myös ehdottomasti yksi lapsuuteni lempiruuista, vaikka ei me silloin Oravan mummolas mistään pyttipannusta taidettu puhua. Paistinperunootahan ne oli ja sinne kun lisäsi jotakin makkaraa ja paistoi munan päälle, niin sitähän se oli mistä pyttipannuna puhutaan.

Ennen, kun joka päivä keitettiin perunaa, niin niitä sitten saattoi jäädä ylikin usein, tai ehkä oli keitetty tahallaan reilusti, jotta saataisiin paistinperunoita seuraavalle päivälle. Hävikkiruuista se on siis yksi parhaimpia. Keitetyt ylijäämäperunat kohtaa mitä tahansa kaapista löytyy, makkaraa, nakkeja, kinkkua, lihaa. Mulle kyllä maistuu tuo hyvinkin perinteinen versio eli peruna, sipuli, makkara ja muna. Voissa paistettuna ihanasti valurautapannulla.

Jos perheessä on jotakin sipulinkieltäytymisvaiheessa eläviä, laitetaan sipulijauhetta.

Read more