SUPERNOPEA VIETNAMILAINEN PIZZA

by
Ainut mitä kadun vietnamilaisen pizzan kohdalla on se, etten ole tehnyt näitä aikaisemmin. Täydellisen helppoa ja nopeaa ja mielettömän herkullista. Näitä sanotaan  muuten myös vietnamilaisiksi riisipaperimunakkaiksi.
Syy on tietysti se, että tämä wanna-be-Vietnamin kävijä ei ollut näihin katukeittiön herkkuihin koskaan törmannytkään ennen kuin näin ohjeen ruotsalaisen Jennie Walldenin IG:ssä, jossa muuten tulee jatkuvalla syötöllä ihania reseptejä, jotka yleensä ovat kallellaan tuonne Aasian suuntaan.
En nyt aikaa ottanut, mutta jos sulla on raaka-aineet esillä, niin yksi munakas valmistuu siinä minuutissa. Pilkkoa ei tarvitse kuin kevätsipuli ja korianteri.
Täytteitä voi tästä lähteä kehittelemään sitten oman maun mukaan. Kokeilin myös tonnikalalla, mutta ei ollut ihan katkarapujen tapaan voittaja.
Kaikki koemaistajat tykkäsivät. Isäni pyysi tekemään vielä kolmannen. Hän muisteli, syöneensä näitä myös Kamputseassa pakolaisleirillä -80, jossa niitä paistettiin ulkosalla ja nostettiin pyykkinarulle “kuivumaan”  tuosta keskeltä taitettuna. Ihan en ole varma onko kyseessä samat munakkaat, mutta jotakin sinnepäin. Näitä kun ei nosteltu mihinkään narulle asettumaan! Mutta kuvamateriaalia kuulemma löytyy. Jostain. Mielenkiintoista.

Read more

KÄYTÄTKÖ PAPUJA JA LINSSEJÄ?

by

 

Syytä olisi! Ravintosisältö- ja suositukset, edullisuus, ekologisuus ja varsinkin HERKULLISUUS…

 

Torstain ruoka-aukeamalla tänään mun juttua aiheesta ja ihanat reseptit.  (Reseptit löytyvät Turun Sanomat, Kaleva ja Lapin Kansa, Ilkka-Pohjalainen, Hämeen Sanomat ja Forssan Lehti, Keskipohjanmaa, Kainuun Sanomat ja Länsi-Suomi.) Vai miltä kuulostaa Marokkolainen harirakeitto?

Harira
Tai tuhti Neljän pavun chili?

Bruschetat valkopaputahnalla on aivan huippu, nopea ja yllättävä kaikessa yksinkertaisessa ihanuudessaan.

Read more

JOKA PÄIVÄ ON HYVÄ KALAKEITTOPÄIVÄ!

by
Ensi tiistai eli helmikuun toinen tiistai on nimetty kansalliseksi kalakeittopäiväksi.
Toivottavasti et oo unohtanut kalakeittoa ruokalistaltasi. Se on nimittäin yksi parhaimmista sopista ikinä. Kalakeitto sateenvarjon alle sopii mieletön määrä eri kaloista valmistettuja ja eri tyyppisiä  keittoja.
Kirkas, kermainen vai tomaattinen liemi? Onko se herkullisin tehty lohesta vai jostain järvikalasta?  Yhdistätkö keittoon kylmäsavulohta vai tuunaatko sitä savujuustolla? Mä tykkään myös ihan siitä lapsuudesta ja koulusta tutusta pakastesei keitosta. Tai mieti klassista bouillabaisea…
Kalakeiton syöntiin on monta hyvää syytä: se on herkullista, nopeasti valmistuvaa, terveellistä, kevyttä ja kestävästi kalastettuna myös erittäin hyvä lisäys planetaariseen ruokavalioon.
Tänään jaan muutaman hyväksi havaitun kalakeittoreseptin  torstain ruoka-aukeamalla  ja oheisten lehtien verkkosivuilla (Reseptit löytyvät Turun Sanomat, Kaleva ja Lapin Kansa, Ilkka-Pohjalainen, Hämeen Sanomat ja Forssan Lehti, Keskipohjanmaa, Kainuun Sanomat ja Länsi-Suomi).
 
Siitä nyt valitsemaan joku uusi suosikki. 
Esittelenkö oman suosikkini ensin? Se on ehdottomasti tämä herkullinen fenkoli-ahvenkeitto, johon ei tule muuten lainkaan perunaa. Keitto on täynnä makuja ja sopivasti happoa. Reseptin olen saanut seinäjoen yhdeltä kovimmista ruoka-intoilijoista, Somerkallion Mikalta. Kiitos Mika. Mun äitinikin tekee tätä usein ja se on yhdenlainen laadun tae kyllä!

Read more

GRILLIKANA ON NÄLKÄISEN YSTÄVÄ!

by

Nälkäisen ystäviä ovat itse asiassa kaikki ruoat, jotka saa valmiiksi nopeasti ja vaivatta ilman turhaa vaivaa ja miettimistä.

Ja justiin siinä tulee kuvaan kuuma, marketista ostettu grillikana tai kaks. Se on jo sellaisenaa ihanan mahtavaa pikaruokaa. Itse tykkään ottaa kylmän ja ison lasin maitoa ja repiä kanasta paloja leivän kanssa. Salaatti kylkeen olisi vielä mahtavampi vaihtoehto. Grillikanaa on tullut pyöriteltyä vartaassakin ja mun parhaat grillikanamuistot voi käydä lukemassa täältä. Sekä ohjeen niihin grillikanoihin.

Olen nyt vähän myöhässä tämän jutun kanssa, sillä nämä ilmestyivät jo viime torstain lehdissä (perjantaina I-P), mutta laitan tähän nopeasti inspiraatioksi kuitenkin vielä, niin herkkuja olivat.
Grillikanaa kannattaa, varsinkin jos osuu vielä tarjous kohdalle, ostaa heti muutama ja repiä lihat irti ja pakastaa tähteet sopivan kokoisiin pusseihin. Niistä saa näpäkästi aineksia arkiruokiin. Tässä mun suosikkeja:
Kanaa, tuoregnoccccheja, parsakaalta, juustoa ja kermaa.

Mieletöntä Buffalokana ja aurajuusto pizzaa. Valkoiseen pizzaan oranssisessa siipikastikkeessa pyöritetyt lihat, älyttömän ihanaa!

Read more

SUKLAAMARENKI-KIRSIKKAKAKKU JA KENWOOD TITANIUM CHEF PATISSIER XL

by

Kaupallinen yhteistyö Suomen Sähkötuonti  Oy / Kenwood
Huh, huh mikä otsikko! Huh huh mikä kakku! Huh, huh mikä kone!
Älkää siis ihmetelkö, että olen hämmentynyt, mistä oikein aloittaisin.
Alku ehkä paras paikka:
Uutena vuonna tein meidän sisarusten nyyttäripöytään Natasiskon pyynnöstä dominikaanilaista syntymäpäiväkakkua (joka on kuulemma paras kakku ikinä), ja siihen piti valmistaa italialainen marenki.
No minähän sitten valmistin, reipasotteinen yleiskoneeni hurrasi valkuaisten kanssa, vähän siinä multitaskasin, enkä oikein tiedä mitä tapahtui, mutta joka kerran kun lisäsin kuuman sokeriliemen, koko marenki vetistyi. Ja kun sanon joka kerran, tarkoitan, että yritin valmistaa sitä kolme kertaa. Jonkun plan B:n keksin ja kakku tuli, ei ehkä ihan oikeanlainen, mutta kuitenkin.
Ja seuraavan kerran kun olin leipomassa korvapuusteja… yleiskoneeni ei inahtanutkaan. Kuollut. Dead. Poistunut kodinkoneiden ikuiselle hyllylle.

Yleiskoneen hankinta ei ole aivan yhdentekevä markettiin ja koriin hankinta kaltaiselleni heavy userille. Innolla aina luen Kitchen Aid, Ankkarsrum, Bosch (äitilläni ollut 70-luvulta, vielä pelittää), Kenwood käyttäjäkokemuksia. Salaa jo vilkuilin tätä Kenwood Titanium Chef Patissier XL :ää, ja kun sain koneen testiin, olin todella täpinöissäni. Mun alkuvuosi on ollut ihan kauhea, töiden, työmatkojen, harrastusten, harrastusmatkojen ja tietenkin jonkun next to death:ltä tuntuvan keuhkobronkiitin kanssa ja uusi yleiskone paketissa olohuoneen nurkassa odottamassa on vastannut varmaan lähimpänä kiinalaista kidutusta.
Mutta leivotaan ensin tämä kakku ja kerron sitten alkukokemuksia KTC:stä. Halusin tehdä heti kakun, jossa vatkataan kakkupohjan lisäksi marenkia, kermaa jne, eli monipuolista toimintaa. Yhden munkkitaikinan olin koneella ehtinyt pyöräyttää jo.
Tässä kakussa on siis suklainen, vähän mutakakkumainen pohja (mutta paistettu kypsäksi) ja pinnalla ihan suklaamarenkilevy. Väliin voi laittaa mitä haluaa, minä silasin kakkupohjan äitini keittämällä oman puun kirsikkahillolla jonka lisäksi väliin tuli kermavaahdon ja appelsiinirahkan sekoitusta. Ja kun tuota kakkua katselin, niin ei se kyllä kaipaa edes mitään koristelua pintaansa.
Kiitos koneen, täytteiden, pohjien vaiko jopa kakuntekijän…mutta tulipa älyttömän hyvää.

Read more

SAUDIKANA

by

 

 

Saudikana on meidän perheen reseptiaarre. Se on äitini kehittelemä, silloin kun kasarilla asuttiin Saudi-Arabiassa ja äitini jäljitteli paikallisia makuja ja tuoksuja ja aikaansai tämän upean aromaattisen kanaruuan. Silloin ei ollut paikallisia keittokirjoja, ei nettiä, eikä oikein pääsyä paikallisten keittiöön, että olisi voinut reseptejä vaihdella. Piti edetä makumuistojen varassa.

Reseptistä tuli hyvä, koska se on helppo, nopeatekoinen (paitsi uuniaika) ja ennen kaikkea superherkullinen. Siitä on tullut meille tärkeä resepti myös Saudi aikojen jälkeen, sen iskiessä maku- ja hajunystyröihin, virtaavat mieleen monet muistot noilta ajoilta.

Ja vaikka resepti onkin pirun simppeli, se on kuitenkin ollut sellainen resepti, jota me, neljä lasta vuorotellen soitamme äidille ja kyselemme, että niin mitäs siihen tulikaan ja kuinka paljon.

Jaoin reseptin juuri instagrammissa ja aivan hullua, että joka toinen tykkääjä myös tallensi reseptin.
Siitä huolimatta, itsekin juttuja tallentaneena, musta tuntuu, että ne vähän katoaa sinne, niin ajattelin, että kyllä se on pakko laittaa tänne blogiinkin. Tällä se pysyy ja löytyy googlaamalla.
Ja sitä paitsi: Eläköön blogit!
Kirjoitan tänne aivan liian harvoin.

 

 

Saudikanaa

4:lle

4  maustamatonta koipireisipalaa (nykyään taitaa olla 3 paketissa, ovat niin suuria)
3 dl riisiä (raakaa)
7 dl vettä
1 1/2 tl suolaa + hiukan kullekin koivelle
2 tl curryä + 1 tl kullekin koivelle
5-10 kokonaista neilikkaa
10 kokonaista kardemumman siementä
1 kanelitanko
2 dl rusinoita
Öljyä uunivuokaan

Aseta uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Öljyä syvä, lasagnetyyppinen uunivuoka. Kaada vuokaan riisit sekä suola, curry, neilikat, kardemummansiemenet, rusinat ja puolitettu kanelitanko, sekoita mausteet riisin joukkoon. Makumieltymystesi mukaan voit valita riisin, basmatista tai risottoriisistä saat aika puuromaisen tahmaisen lisäkeriisin, toiset pitävät enemmän pitkäjyväisen perusriisin irtonaisuudesta. Neilikat antavat reippaasti makua, niiden kanssa voit aloittaa varovasti, kardemummansiemeniä voit huoletta nakata joukkoon sen kymmenkunta.

Kaada vesi riisien päälle.

Sirottele ja hiero kunkin koipireiden nahan alle(ellet pääse nahan alle, iske puukolla vähän reikiä nahan läpi lihaan ja mausta nahan pinta) ja päälle teelusikallinen curryjauhetta ja hiukan suolaa. Mikäli et ole löytänyt marinoimattomia paloja, voit pestä marinadin pois kylmällä vedellä, kuivaa huolellisesti. Asettele kananpalat vierekkäin riisipedille nahkapuoli ylöspäin ja paista 200 asteessanoin puolitoista tuntia eli kunnes nahka muuttuu rapeaksi ja ruskeaksi.

Read more

TURKKILAISET MUNAT, ÇILBIR, MIELETÖN AAMIAISHERKKU

by

 

Turkkilaiset munat, ÇILBIR, oli aivan mielettömän hieno aamiaistuttavuus kun sain sen tänään nostettua viimein aamiaispöytään monen vuoden to do -listalla hengailun sijaan.
 Onneksi mulla on loppuelämä aikaa valmistaa tätä useammin, muuten täytyisi tervata selkä ja kieriä höyhenissä, kun alkaisi kaduttaa se, miksi ei ennemmin ole tullut täällä herkuteltua.
Ruoka näyttää ihanalta ja on loppujen lopuksi erittäin simppeli ja näppärä valmistaa, kunhan vain taitaa uppomunan teon. Opin siihen uuden niksi tämän yhteydessä, törmäsin vinkkiin ensin jollakin amerikkalaisella sivulla ja sitten vielä Vaimomatskuu-blogissa, joten oli kokeiltava, kuinka muna ensin rikotaan tiheään metallisiivilään, jolloin vetinen osa valkuaisesta valuu pois ja munasta tulee kauniin mallinen ilman mitään pois leikattavia häntiä. Käykää muuten tsekkaamassa Vaimomatskuu Jellan turkkilaisten munien kuvat, hän on aivan upea valokuvaaja, valolla ja varjolla leikittelyä, josta voin vain haaveilla.
Turkkilaiset munat valmistuu nopeasti, eikä raaka-aineetkaan ole ihmeellisiä. Paitsi turkkilainen mieto Aleppo – pippuri, jota minullakaan ei ollut. Joku kehotti korvaamaan savupaprikalla, ja minä käytinkin sitten savupaprikan ja chilihiutaleen yhdistelmää.
Nyt, kohti elämäsi aamiaista (olisitko arvannut, että se on turkkilainen?), ellet ole jo kokeillut.
Meillä ainakin seuraava aamiaisvieras saa tätä herkkua.

TURKKILAISET MUNAT, ÇILBIR

2:lle
4 valkosipulinkynttä
2 munaa (tai neljäkin menee)
4 dl turkkilaista maustamatonta jugurttia
50 g voita
2 tl Aleppo-pippuria tai 1 tl savupaprikajauhetta ja 1 tl chilihiutaleita
1 rkl väkevää etikkaa
2 munaa (tai neljäkin menee) 
suolaa ja mustapippuria
lisäksi jotain yrttiä, mulla rucolaa ja persiljaa, hyvin sopii myös tilli ja minttu, varmasti myös korianteri, vaikkei ehkä perinteisin, Jella oli käyttänyt pinaattia
Ja sitten jotain hyvää leipää jota on hyvä käyttää syödessä myös kaapimen tapaan, vaikka haarukka toisessa kädessä olisikin.
Kuori valkosipulinkynnet ja purista pusertimella tai hierrä veitsellä pienen suolamäärän kanssa pehmeäksi tahnaksi leikkuulautaa vasten(näin tein).
Lisää 1/2 valkosipulista jugurtin joukkoon ja sekoita(NataSisko oli heti aamustoorini nähtyään googlaillut ja kertoi, että joku oli maustanut jugurtín lisäksi sitruunankuorella ja korianterilla, varmasti herkkua). Jaa jugurtti kahteen kulhoon odottamaan.
Sulata voi kattilassa ja lisää lopuksi loppu valkosipuli ja chilimausteet. Jätä odottamaan.
Enää uppomuna:

Read more

AIRFRYER PÖHÖTTELEE NYT MEILLÄKIN

by

Tarina on sellainen, että juuri ennen kuin Airfryerit toden teolla ilmestyivät markinoille (ainakin viisi vuotta sitten?), sain kokeiluun sellaisen vähän karvalakkimallin ison suorakaiteen muotoisen teräslaatikko airfryerin. Ei kai siinä laitteen toiminnassa itsessään ollut mitään vikaa ja kyllä minä jotkut kehut saaneet perunat siinä tein muutamaan otteeseen (ja ainakin kerran frittikatkaravut), mutta kun se pesä oli niin pieni, että kaikki piti tehdä pienellekin perheelle useassa erässä, eihän mun hermorakenne sellaista kestä. Eikä sitä paitsi rapeatkaan ranskikset kestä rapeana jos eka valmistunut erä odottelee kolmatta parikymmentä minuuttia vähintään…

En sitten oikeen koskaan innostunut ja ihmettelin kun ihmiset myöhemmin sen kätevyyttä ylistivät. En kyllä yhtään ymmärtänyt, miksi joulutorttuja pitäisi paistaa airfryerilla.

 

Lehtijuttua varten sain käyttööni Philipsin Airfryer XXL Sensen, ja tänäänhän ne mun kokeilemat reseptit löytyivät Lännen Median teemaliitteistä eri sanomalehdissä. En siis todellakaan väitä olevani Airfryer asiantuntija, vaan pikemminkin Airfryer utelias. Että mikä se on tämän laitteen viehätys ja onko se vain yksi turhake keittiökapineiden joukossa? Myynnit ei näytä laantuvan.

 

Ja tottahan tämä testivoittajalaite oli jotakin ihan muuta kuin se ensimmäinen. Pesäkin kuin leivinuunissa!

Tälläisiä havaintoja (reseptit sanomalehdissä):

Read more

JUOMIA JUHLAAN JA ARKEEN (ilman alkoholia)

by

Tämä kuva saat mut todella hyvälle tuulelle joka kerta. Siinä on ihan koko perheen boolia juhlapöydän katseenvangitsijana, yksinkertainen, mutta näyttävä koristelu marjoilla ja syötävillä kukilla. Maistuu muuten just niin raikkaalle kuin näyttääkin.

Tämän postauksen aiheena on siis tänään sanomalehdissä (Reseptit löytyvät Turun Sanomat, Kaleva ja Lapin Kansa, Ilkka-Pohjalainen, Hämeen Sanomat ja Forssan Lehti, Keskipohjanmaa, Kainuun Sanomat ja Länsi-Suomi) ilmestynyt ei ruoka- vaan juoma-aukeama. Yksinkertaisia reseptejä kesän juomiin ja vinkkejä vaikka sinne juhlapöytään.

 

Juhlista puheenollen, alkumaljaa ei kannata laistaa. Kun vieras vastaanotetaan ja hänen kanssaan nostetaan juhlan kunniaksi alkumalja, tulee siitä heti vähän erilainen fiilis  ja juhlantuntu.  Eikä maljan tarvitse olla aina alkoholillista. Vieraat liikkuvat usein paikasta toiseen autolla ja mukana on alaikäisiä, niin aina kova hääriminen kahden vaihtoehdon kanssa. Eikä alkoholi kaikkiin juhliin sovikkaan, esimerkiksi rippijuhliin, kun rippinuori ei ole vielä juomaiässä(saattaa jo luulla olevansa).

 

En hirveästi perusta itse noista alkoholittomista kuohujuomista, kun ne on tehty versioimaan alkoholillista alkuperäistä, mutta sen sijaan kotimaiset juohuvat juhlajuomat ovat tosi hyviä. Yksi suosikkini on aina ollut Lehtikuohu, mutta nyt tykkään, se kun on lähijuomaa, NaturePaavolan Kuohumahlasta, jossa ihanasti maistuu raparperi ja mesiangervo. Todellinen artesaanijuoma arvokkaaseenkin tilaisuuteen.

Mutta. Minulla on hihassa myös ässä, raikas ja ylen edullinen vaihtoehto, joka kuohuu tuossa kuvan lasissa. Enpä paljasta tässä, mitä siinä on, koska se on niin naurettavan helppo toteutus ja kuitenkin niin passeli. Katsokaa nyt jotain sieltä lehdestäkin! Mutta sen paljastan, että meidän perheessä se tunnetaan nimellä saudisamppanja, ja kyllä, olishan tässäkin tarina takana. Lehteen nimesin sen kuitenkin omenakuohuksi.

Jos sitten palataan arkeen ja kuumaan kesäpäivään ja virkistävään juomaan. Itsetehdyssä on aina se spessu leima ja kerralla voi tehdä isomman satsin, jolloin ensimmäisen tekemisen jälkeen ei ole enää vaivaa kuin jäiden annostelussa. Näin ainakin kun puhutaan jääteestä!

 

Yks paras juttu siinä on myös se, että ainakin makeuttamatonta kuumaa teetä juovalle jääteet ovat kyllä usein hillittömän makeita. Itse tekemällä pääset siis sokerikenraalin paikalle.

Muista vaan, että paljon jäitä. Paljot jäät myös sulavat hitaammin, eivätkä vetistä juomaa!

Read more

MUUTAMA VOILEIPÄKAKKU

by
Tänään löytyy lehdissä (Reseptit löytyvät Turun Sanomat, Kaleva ja Lapin Kansa, Ilkka-Pohjalainen, Hämeen Sanomat ja Forssan Lehti, Keskipohjanmaa, Kainuun Sanomat ja Länsi-Suomi) juttua voileipäkakuista ja niitähän te kaikki rakastatte! Voileipäkakku on ollut jo vuosikymmeniä juhlien suolaisten tarjoilujen ykkönen, suurinpiirtein siitä asti kun valmiiden voileipien aikakausi päättyi, jossain siinä kasarin alkuvaiheilla, sanoisin. Voileipäkakun tekemisessä yhdistyvät pitkälti samat raaka-aineet, mutta niiden tekeminen on nopeampaa, säilytys helpompaa ja huomattavasti vähemmän tilaa vievää. Tiedättekö, että ennen vanhaan esimerkiksi nuorisoseurojen keittiöissä oli erikseen voileipäkaapit, pyörillä olevat, johon leipätarjottimet saatiin hienosti pinottua.
Rakastin niitä leipiä! Vaalealle leivälle kananmunaa ja anjovista, tummalle kinkku, juusto, tomaatti ja purjeeksi väännetty kurkku. Tietenkin se persiljatupsu myös.  Oi että ne oli hyviä!
Ihan samalla lailla en ole itse koskaan lämmennyt voileipäkakulle, tunnen tässä suuren vaikutuksen äitini mielipiteistä, joka ei ole erityisemmin piitannut koskaan voileipäkakuista ja niitä on harvemmin nähty lapsuudenkotini juhlapöydissä.
Kaikki on kuitenkin suhteellista, enkä suurena leipäfanina voi tietenkään kuin syödä hyvällä halulla hyvin valmistettua voileipäkakkua.

 

Tätä kylmäsavulohikakkua olen tarjonnut aikoinaan bonustyttäreni Janeten rippijuhlissa ja onhan noista bileistä aikaa jo yli 20 vuotta. (Tarjolla oli myös kesäkurpitsa-katkarapukeittoa.) Tämä keikauskakku on ulkonäöltä kivan erilainen, silti helppo toteuttaa.

 

Vegaaneista tarjottavista parhaimpia ovat  ehdottomasti ne joiden vegaaniudesta ei tarvitse tehdä numeroa. Triokakkuni on helpon herkullinen ja ihanasti oikaistu, käytän siinä hyväksi kaupan valmiita tahnoja guacamolea, hummusta ja Juureva-punajuurilevitettä. Mitkä värit, mikä maku ja mikä helppous! Viitseliäämpi tekee toki tahnatkin itse ja jos teet suuren määrän kakkuja, se kannattaa. Pienelle määrälle ostan kaupasta.

Read more