VERIAPPELSIINIRISOTTOA JA KAMPASIMPUKKAA

by

Vähän se kesti, 3 vai 4 vuotta, että sain ryhdyttyä kovasti hehkutetun veriappelsiinirisoton tekoon. Ja tulihan siitä ihanaa ja herkkää, sopisi vaikka ystävänpäivän dinnerille mitä mainioimmin tämä annos. Olen suuri risoton ystävä ja olen myös kampasimpukan suuri ystävä, mutta on vaikea löytää pääruokaa, minne niitä voisi sijoittaa niin vähän, että raaskii tehdä sijoituksen.  Risotto on kuitenkin mahtava yhdistää kampasimpukkaan, 3-4 per annos riittää hyvin.

Tästä postauksesta menee nyt kaikki ystävänpäiväromantiikka hevon tuuttiin, kun sanon vielä, että kampasimpukat oli sopivasti hyvässä plusskorttitarjouksessa, vain 7,90€ paketti. Mutta kattelkaa näitä kuvia, eikö näistä tuu jo melko romanttinen olo.

Read more

CLUB SANDWICH ELI KLUBILEIPÄ

by
Voileipäihminen, se minä olen! Voisin korvata kaikki ateriat voikkareilla, toki kun voileivän käsitteen ymmärtää oikein laajasti, niin selvästi siinä mennään jo ihan “kunnon ruuan” puolelle. Minä kyllä innostun kaikenlaisista leivistä, pelkistetymmillään hyvässä voileivässä on vain sipaus voita, jos sitäkään.
Ystävänpäivän kunniaksi yllätin perheen miehet perinteisellä clubsandwichillä, kun Urho17v. niin haikeasti muisteli kun söi toissakesänä Riikassa ihan hotellin pikkubaarissa lounaaksi maailman parhaan Clubin (no, Urho 17v.o tykkää myös purkkiraviolista….). Aattelin, että nytpä äiti näyttää, mutta vaikka äitin ruuan pitäisikin olla ihan parasta sain heti noottia, että eikö tässä ole paistettua munaa mukana.
Ittelläkin on ihania club sandwich muistoja. Lontoossa, ehkä -90, oltiin IsoHoon kanssa ja muistan sen sandwichbaarin, olikohan jossain Covent Gardenissa. Vitriinistä sai valita miljoonasta täytteestä (sen koen aina vähän kiusalliseksi, jostain syystä) ja leivät rakennettiin  ihanan pehmeän, paksun brittiläisen paahtoleivän väliin, leikattiin lopuksi kolmioiksi ja tarjoiltiin pitkältä vadilta makuuasennosta, niinkuin itsekin yritin tällätä seuraavassa kuvassa.Itseasiassa leipä oli niin suurta, että neliöstä sai neljä kolmiota, joten jono oli komia.
Nyt on ihan pakko luetella makumuistoihin syöpyneitä leipiä vuosien varrelta.
  • Oravan mumman peukkuleivät: Ruisreikäleivästä leikattiin kapea, pitkulainen siivu, johon levitettiin peukalonsyrjällä kunnon kerros voita, sillä lailla puoli huolimattomasti.
  • Taboukissa, Rec Centerin kahvilan tunasandwichit.
  • Keskustan koulun parhaan ystäväni, Uimosen Sirpan äitin meille laittamat ranskanleivänsiivut, voilla ja juustolla.
  • Teinivuosien vara-äiti ja perähänkattoja Aino teki kerran mulle ja Katriinalle, isoille tytöille, valmiit leivät; reissumiehen päällä oli maksamakkaraa ja punaista paprikaa. Muistan kun syötiin niitä olohuoneen sohvalla löhöten. Oli vissiin ollu kova viikonloppu, kun oltiin niin väsyksis.
  • Vaihto-oppilasvuotena Michiganissa tanskalaisen Lisbethin isä Jim teki aina ihanan kerrosleivän, siinä oli sinappi, majo, kinkku, juusto ja salaatti.
  • Kuukauden häämatkalla thaikuissa söin tietenkin koko ajan ihanaa thaikkuruokaa, mutta yhden vuorokauden olin kuumessa ja oksussa, ehkä ruokamyrkytyksessä, ja kun vihdoin sain ajateltua syömistä, tilasin, cheese-tomato-onion toastin. Mikään ei ole koskaan maistunut niin hyvältä.
  • Saudeissa suoraan leipomosta vielä kuuma flatbread.
  • Ensimmäiset kuunnon Naan-leivät tandooriuunista, olisko ollut Bangladeshissa? Keniassa syötiin aina chapatileipää.
  • Valenciassa herkku oli bocadillo con aceite y atun, eli tuore sämpylä oliiviöljyllä ja tonnikalalla.
  • Ruotsinlaivan must on katkarapuleipä…
  • Lapsuuden juhlissa ja kylän pidoissa oli aina tarjolla leipiä: vaalealla, kananmunaa ja anjovista, tummalla kinkku juusto, tomaatti kurkku, purjeeksi käännettynä. Ja persilja tupsu.
  • Jouluyön kinkkuleipä: paksusti kinkkua, voita ja hyvää sinappia hapankorpulla tai tummalla joululimpulla.
Eikä siinä vielä kaikki, voisin kaivella näitä muistojeni ihania leipiä varmaan kirjan verran….. mutta ehkä en nyt enempää luettele, vaan päästän teidät reseptin pariin.

Read more

LASKIAISEN RESEPTIT: MAKEAT HERKUT JA KUUMAT KEITOT

by

Aurinko paistaa, hanget hohtaa ja hiihtolomakauden aloitus kurkkaa nurkan takana. Ennätysluminen talvi ja Pekingin talviolympialaisten hiihtomenestys on virittänyt tavallisen tallaajankin hiihtohalut huippuunsa. Laskiaissunnuntaita vietetään 27.2 ja laskiaistiistain pitkät pellavat lasketellaan viikolla 9, joka on meidän hiihtomaviikko, 1.3.
Näitä talven huippuhetkiä enteillen laadin Lännen Medialle ajankohtaisen ruoka-aukeaman, jota julkaistaan eri sanomalehdissä (Turun Sanomat, Kaleva ja Lapin Kansa, Ilkka-Pohjalainen, Hämeen Sanomat ja Forssan Lehti, Keskipohjanmaa, Kainuun Sanomat ja Länsi-Suomi).
Tässä vinkit näistä herkuista tänne omaankin blogiin. Sitä mieltä olen, että perinteisiä herkkuja, laskiaispullaa ja pannareita täytyy ainakin olla, jos klassikkoon haluaa vaihtelua, voi kokeilla uusia versioita.
Hyvä kuuma keitto maistuu ulkoilun jälkeen. Ehkä paremmalta kuin mikään muu.

 

Tuonne hillo- ja nutellahyllyille on ilmestynyt jos jonkinmoista makiaa uutuuslevitettä. Biscoff-tahna on näistä yksi. Se on sellainen  paahdetun kinuskin tai wilhelmiinakeksin makuinen levite. Siitä sai mahtavan täytteen laskiaispulliin. Tervetullutta niille, jotka ei siedä mantelimassaa tai ovat totaalisen kyllästyneitä hilloon.

Read more

IHANAT, PIKAISET LOUNASNUUDELIT TOMAATIN JA KANANMUNAN KANSSA

by
Toisinaan joku resepti vaan hyppää silmille ja huutaa isoon ääneen, että pakko kokeilla mua! Niin kävi juuri tämän reseptin kanssa. Se löytyi ruotsalaisen tv-kokin ja keittokirjailijattaren Jennie Walldénin IG -feedistä, josta muuten löytyy paljon muutakin, usein vähän aasialaistyyppistä (ja korealaista!) inspiroivaa.
Meillä on varsinkin Maitotyttö ihastunut Mama-pikanuudeleihin, ja hyvähän se on, että osaa jotain itselleen laittaa, mutta vähän aina mietin, että voisihan siinä olla muutakin syömistä kuin liemi ja nuudelit. En ole saanut Maitotyttöä innostumaan nuudeleiden tuunauksesta.
Niin suosittuja kuin pikanuudelit ovatkin, niin  itsekeitelty pikateria nuudelien ympärille on kyllä niin herkkua, ettei voi puhuakaan samana päivänä pikanuudeleiden kanssa. Aikaa tämän annoksen tekemiseen ei saa tuhrattua 10 minuuttia kauempaa, jos nyt sitäkään.

Read more

MAAILMASTA NOPEIN KANA-FETAKASTIKE

by

Ja myös maailmasta parhaimpia maultaan. Tämä Karita Tykkän IG-feedistä nappaamani resepti on, sen lisäksi, että se valmistuu 10 minuutissa, aivan superherkullista ja makua täynnä. Vaikka aineksisa onkin niukasti, valkoviini, feta ja kerma tuovat kanakastikkeeseen ihan upea maut. Melkein yhtä hyvää kuin Marry Me-kana!

Edellisen postaukseni tatti-fetakastike on tämän reseptin toinen versio. Hyvin nämä olisi voinut summata samaan reseptiinkin ja kuitata, että vaihda sienet kanaksi, mutta näissä on kuitenkin sen verran luonnetta, että saakoon molemmat oman postauksensa.

 

Karita kertoi, että hän tekee yleensä molempia versioita yhtäaikaa, kun osa perheestä tykkää kanasta ja Karita on taas hulluna sieniin (molemmat hyviä proteiinin lähteitä). Minähäm tein sitten aivan samoin, kahden kastikkeen taktiikalla. Laitoin uuniperunat uuniin kypsymään jo hyvissä ajoin ennen kastikkeen tekoa ja tattiversion nautinkin sen kanssa. Muu perhe sai sitten valita. perunan lisäksi mulla oli jääkaapissa ylijäänyttä riisiä ja pastaa, joten päästiin kokeilemaan näitä ihmekastikkeita vähän kaikkien kanssa.

 

Read more

HOTELLEISTA JA VARSINKIN HOTELLIAAMIAISISTA

by
Vuotta on takana vasta kaksi ensimmäistä kuukautta ja olen ehtinyt viettää jo 8 yötä hotellissa! Miten näin on päässyt käymään?
En hirveästi matkustele työni vuoksi, ainakaan tällä erää, ja kaikki nämä yöpymiset ovatkin liittyneet pikaluistelukisoihin ympäri Suomen. Tänä kautena kisoja on ollut enemmän muilla paikkakunnilla kun saatiin vuosien jälkeen kisat myös Kuopiossa ja Jyväskylässä. Kahdesti kisat olivat kaksipäiväiset, joten yövyimme myös 2 yötä. Suomessa välimatkat ovat kohtuullisen pitkiä ja ajokelit talvisin saattavat olla aika yllätyksellisiä, eikä viiden tunnin automatkan päälle starttiviivalle asettunut ole kyllä parhaassa vireessä. Siksi mieluummin saavumme rauhassa edellisiltana. Lisäksi, kannatan intohimoisesti aina junakyytejä, ja niin Helsinkiin, Poriin kuin Jyväskyläänkin olemme siirtyneet raiteita pitkin.

Siellä täällä olen napsinut kännykkäkuvia, mutta en kovin ahkerasti. Olkoon ne jutun kuvituksena.

Hotellin valinnassa tärkeimpiä ovat sijainti ja hinta. Siksi puolet öistä on Scandic hotelleissa (jäsenkortti) ja Sokostakin on tullut käytettyä samasta syystä. Toki noiden isojen ketjujen hotelleihin liitän myös jonkinmoisen taatun peruslaadun.

Olemme yöpyneet siis ihan perushotelleissa

 

  • Sokos Hotel Tripla
  • Scandic Pori
  • Kylpylähotelli Rauhanlahti
  • Sokos Hotel Puijonsarvi (2 yötä)
  • Scandic Jyväskylä City
  • Scandic Pasila (2 yötä)
Ja alustuksena on vielä sanottava, että nämä ovat mun omia näkemyksiä, eikä kaikki pidä samoja asioita tärkeinä.
Mutta noin yleisesti, rakastan hotelleja ja nämä kisareissut ovat olleet myös ihania irtiottoja arjesta, minilomia ja laatuaikaa lasten kanssa, puolet Urhon, puolet Maitotytön kanssa. On aina jännittävä avata ensimmäistä kertaa hotellihuoneen ovi ja nähdä puhdas, pedattu huone.
Ihana on myös pujahtaa raikkaiden lakanoiden väliin.Viime reissulla mentiin Urkin kanssa nukkumaan eka iltana kympiltä ja toisena ysiltä ja posoteltiin 8:30 asti. Oli ehkä tarvetta noille unille.  Ihana on kyllä myös viettää hotelliyö aivan yksin.Olkoonkin, että tuollaisilla työreissuilla usein saapuu myöhään ja väsyneenä ja herätys on tosi aikaisin.
Useamman kerran woltattiin pizzat huoneisiin, ravintolat kun menivät välillä niin varhain kiinni. Mutta ihana picnicfiilis siinäkin.
Tässä jutussa aion nyt kyllä sekä simppailla että kehua. Olisi kiva kuulla myös sun hotelliajatuksia.

Huoneista

Siisti huone on kaiken a ja o. Ja yleensä huoneet ovatkin siistejä, samoin nämä, Rauhanlahden ysärimeininkiä lukuunottamatta, ovat olleet hiljattain remontteerattuja tai kohtuu uusia. Pasila, esimerkiksi, on kokenut melkoisen muodonmuutoksen viihtyisäksi ja valoisaksi, muistikuvieni pimeästä ja ahtaasta hotellista. Tripla uusimpana oli todella ihana ja avara ja näköalat upeat.  Kylpyhuoneen sisustus ja taso antaa helposti huoneelle ylellisen leiman, jos se on tarkkaan harkittu.Vedenkeitin on ihanaa plussaa, silityslauta ja -rauta tuntuu löytyvän kaikkialta. Nykyään alan tarkistaa myös löytyykö Chromecaster. Lasten kanssa plussaa on uima-allas, vaikkei nyt kyllä näistä ehditty saunoa kuin Rauhanlahdessa.

Read more

VALKOSIPULINEN MUNAKOISOPAISTOS PERSIASTA , MIRZA GHASEMI

by

Yksi mulle tosi rakas maailman ruokakulttuureista on Lähi-idän keittiö. Se on myös ihanasti edelleen se suuri ja tuntematon, se mistä kerta toisensa jälkeen löytyy uutta kokattavaa. Rakastan myös sitä miten se aina vaan idemmäs kuljettaessa alkaa pikkuhiljaa muuntua aasian keittiöksi.

Suuri tuntematon, edelleen, vaikka teinivuosina Saudi-Arabiassa vietetty aika opasti sen verran syvälle Lähi-idän keittiöön, että kun näen kuvia, tai maistan tiettyä makuja, alkavat aistit täydentää kuvaa automaattisesti, kuulen musiikiin ja arabialaisen puheensorinan, haistan ympäristön hajut, hiekan, kuumuuden, soukin, ja näen ne soukin pikkukadut ja putiikit silmissäni. Iholla pyörii kuuma ja kuiva aavikon tuuli tai taivaalta vaatetuksen läpi porottava aurinko.

Monet mielenkiintoisimmista keittokirjoistani ovat tuolta alueelta ja kun otin uudelleen selailuun Sabrina Ghayourin Persiana- kirjan, tuli itselle merkattua taas kovin monta uutta reseptiä. Eli ei kun töihin.

Tiedän, että teitä on siellä monta munakoison rakastajaa, ja monta, jotka voisivat lähteä sille tielle, mutta munakoisoa tulee käytettyä aina muutamaan samaan reseptiin. Joihin yllättävästi saattaa sitten kyllästyä.

Persiana- kirjasta löytyi Mirza Ghasemi, joka on peräisin Pohjois-Iranin Gilanin maakunnasta. Munakoiso paahdetaan ja siihen lisätään valkosipuli-kurkuma-tomaattiseos, lopuksi mukaan sekoitetaan vielä kananmunaa. Jos haluat tehdä vegaanin version, kananmuna  voi kyllä jättää pois ja makuelämys on silti huippu.

Kirjassa ruokaa kokataan kuudesta isosta munakoisosta, mutta päädyin pienentämään ohjetta ja vähän muokkailin sitä googlen ystävällisellä avustuksella. Kahdesta isosta munakoisosta saa ihan hyvän aterian perheelle kun lisukkeina iso vati riisiä ja mielellään ihanaa arabileipää.

Read more

CHORIZOPASTA

by
Arkena tarvitaan arjenpelastajia. Tai no ei oikeastaan tarvita arjen PELASTAJIA, sillä arkihan on ihmisen parasta aikaa. Arjen ulkopuolella elämä on yhtä juhlaa, mutta kyllä se onni täytyy löytyä siitä jokapäiväisestä arjesta, vai mitä?
Jos en inhoaisi yli kaiken sanontaa Elämä on tässä ja nyt, voisin sen tähän kirjoittaa…

 

Jotta ihana arki olisi mahdollisimmaan jouhevaa ja takutonta, on hyvä olla takataskussa  reseptejä, ettei ainakaan arjen ruokahuolto ole se mihin ensimmäisenä kompastuu.
Nopeus, edullisuus ja maku ovat tietenkin avainsanoja kun etsitään hyvää arkiruokaa.
Chorizopasta valmistuu parissakymmenessä minuutissa. Pastan kiehuessa valmistat kastikkeen, lopuksi yhdistät ne ja se on siinä. Makua on, ihanan täyttävää, eikä raaka-aineet paljoa maksaneet. Lidlissä löytyi joku 100 g viipaloitu chorizo-tapasrasia, käytin sen tähän ja määrä riittää hyvin.Reseptissä siis käytetään kestochorizoa, ei raaka-makkaraa.

Read more

NALYSNYKY ELI UKRAINALAISET JUUSTOLETUT

by
Viime viikkoina olen useasti  googlaillut netistä ukrainalaisia ruokia. Olen etsinyt sopivaa perinteistä reseptiä, jonka valmistaisin blogiini, osoittaakseni omalla tavallani  myötätuntoa ja tukea kaikille ukrainalaisille.
Reseptin osuessa kohdalle, tiesin, että tämä se on. Nalysnyky, nalisniki, nalesniky, oikeasta kirjoitusasusta en mene takuuseen, mutta onhan meilläkin lätyt, letut ja ohukaiset.
Nämä ukrainalaiset täytetyt juustolätyt kolahtivat senkin vuoksi, että lätyt ovat itselle olleet aina se kaikista lohduttavin ja parantavin ruoka. Oravan mumma paistoi lättyjä aina kun mulla maha oli kipiä tai mieli allapäin. Ja aina auttoi. Siinä taisi olla mukana aimo annos rakkautta ja välittämistä, joka toi pienelle potilaalle lohdun ja helpotuksen.
Nalysnykit ovat henkäyksen ohuita lättyjä, näin ohuita en ollut koskaan vielä saanut aikaan. Niiden sisälle tulee raejuustosta ja tuorejuustosta sokerilla (ja rusinoilla) maustettu tahna. Letut rullataan täytteen kanssa ja asetellaan uunivuokaan ja voidellaan ylt´ympäriinsä sulalla voilla. Niitä paistetaan uunissa ainakin tunti, että ne oikein kuumenevat ihanasti läpikotaisin. Tarjoillaan tomusokerilla hunnutettuna. Toki voit tarjota marjojen, hillon suklaakastikkeen kanssa, mutta ymmärtäisin, että tomusokeri on se normaali. Perinteinen lisuke taitaa olla myös ranskankerma.

 

Nalysnykyt maistuvat yhtä lailla arjessa kuin juhlassa, niitä tarjoillaan usein esimerkiksi häissä. Mahtavaa on sekin, että letut voi paistaa  edellisenä päivänä ja täyttää ja paistaa seuraavana päivänä.

Muistaa täytyy myös se, että ruoka ei tunne eikä kunnioita valtioiden rajoja. Nalysnykyt paistuvat myös myös vaikka Venäjällä, Puolassa ja Romaniassa.

NALYSNYKY – UKRAINALAISET TÄYTETYT JUUSTOLETUT

n. 12 kpl
 
taikina:
3 dl maitoa
4 kananmunaa
2,5 dl jauhoja
2 rkl sokeria
50 g sulaa,  hiukan jäähtynyttä voita
1/8 tl suolaa
täyte:
450 g raejuustoa
250 g tuorejuustoa
1 dl sokeria
(1 dl rusinoita)
Pinnalle 25 g voita ja tomusokeria
Aavistus öljyä paistoon
Valmista taikina mielellään tehosekoittimessa (kannusta myös helppo annostella taikina) tai sähkövatkaimella. Sekoita ainekset sileäksi ja ohueksi taikinaksi. Anna seisoa 30 min – 2 h.
Paista letut  keskilämmöllä hyvällä isolla teflonpannulla, jonka pintaan voit talouspaperilla sipaista hiukan öljyä muutaman lätyn välein. Kaada pannulle, pannun koosta riippuen 2-3 rkl taikinaa samalla pannua kallistellen niin, että taikina leviää tasaisesti pannulle. Paista n. 1 min, niin että reunat kuivahtavat, mutta lättyjen ei tarvitse saada kovasti väriä. Käännä ohutreunaisella lastalla ja paista toiselta puolelta vielä 20 s. Nosta jäähtymään leivinlaudalle tai tarjottimelle. Älä pinoa lettuja kuin vasta jäähtyneenä. Pinoamisen jälkeen voit vetäistä päälle muovikelmun, niin reunat pehmenevät.

Read more

REHELLINEN KINKKUKIUSAUS

by

Kukaan ei varmaan etsi rehellistä (ja huumorintajuista) kinkkukiusausta. Se nyt vaan on tällainen, oma, googleoptimoimaton sanapari kinkkukiusaukselle, joka on perinteinen, se ainoa oikea, herkullinen, helppo, täyteläinen, suussa sulava, maailman paras, mummon, kotitekoinen, yksinkertainen, alusta asti…vai millä hakusanoilla sinä etsisit kinkkukiusauksen reseptiä?

Niin yksinkertaista ruokaa ei olekaan, ettei sille reseptiä netistä haettaisi. Makaroonilaatikko, jauhelihakastike, pyttipannu, kinkkumakaroonisalaatti, hernekeitto, kaikki keikkuvat listoilla blogini haeskelluimmissa resepteissä. Ja nyt on turha tulla sanomaan, etteikö blogistani löytyisi myös eksoottisisempia reseptejä, koska te kyllä tiedätte, että niitä vasta löytyy.

Kyllä minä itsekin välillä googletan jonkun tutun ja turvallisen reseptin paistoaikaa tai nestemäärää, vaikka aika rohkea olenkin tekemään oman pääni mukaan ja vankalla kokemuksella (syteen tai saveen). Tosi perinteisten ja arkisten ruokien kohdalla ajattelen lämmöllä, että siellä on joku, joka on päättänyt opetella tekemään ruokaa myös perinteitä kunnioittaen tai on saanut näyn äidin tai mumman tekemästä ruuasta, jota ei ole sushien ja hampurilaisten välissä ehtinyt aikoihin syömään. Ja nyt sitten tavoittelee samaa ihanaa tunnetta ja makua.

 

Read more