Kyllä. Teen jotakin toisin kuin moni muu. Ajattelen itse, että sen takia tattirisottoni on vertaansa vailla, superhyvä, ylihyvä ja mitä näitä nyt onkaan. Ja sen takia ansaitsee paikkansa kaikkien herkullisten tattirisottoreseptien seurassa.
Yksikätisen risoton tästä tekee se, että katkaisin solisluuni neljään palaan, kun hevoseni päätti niiata kesken laukkaympyrätyöskentelyn. Nyt on toinen käsi kokonaan poissa pelistä ainakin kolme viikkoa. Kirjoittaminenkin olisi helpompaa ilman isoja alkukirjaimia. Risoton teossa sain äitini kuitenkin pilkkomaan sienet, sipulit, raastamaan parmesaanin, hienontamaan persiljan ja narauttamaan viinipullon korkin, itse kykenin sentään hämmentämään ja se jos mikä on liikuttavan tärkeää risoton valmistuksessa.
Joten pidetään tämä lyhyenä. Enemmän tateista vielä loppuviikolla.
Nyt on nimittäin niin, että meidän mannuilla ei ole koskaan herkkutatteja, mutta nyt on. Ja puhtaita. Ehdin muovipussillisen kerätä onnettomuuslauantaina 21.8 koiran kanssa aamulenkillä. Kerkesin putsatakkin ja äitini sitten pelasti ne sipulin kera pannulle illalla kun pääsin ensiavusta kotiin, osa syötiin, osa on pakkasessa.
Kuulin sitten aivan hillittömänhyvästä tattisipsi-ideasta (josta myöhemmin), johon tarvitsin ihan muutaman täydellisen yksilön ja jouduin vähän huhuilla kavereilta. Ihana ja aina avuliasYlitalon Paula toi mulle vadillisen, joista yks oli oikein mainio sipsisieni ja sitten oli sinänsä herkkuja herkkutatteja, jotka oli niin valtavia, etteivät soveltuneet sipseihin, mutta soveltuivatpa risottoon. Ja risotosta tuli ylihyvä!
