Tarina on sellainen, että juuri ennen kuin Airfryerit toden teolla ilmestyivät markinoille (ainakin viisi vuotta sitten?), sain kokeiluun sellaisen vähän karvalakkimallin ison suorakaiteen muotoisen teräslaatikko airfryerin. Ei kai siinä laitteen toiminnassa itsessään ollut mitään vikaa ja kyllä minä jotkut kehut saaneet perunat siinä tein muutamaan otteeseen (ja ainakin kerran frittikatkaravut), mutta kun se pesä oli niin pieni, että kaikki piti tehdä pienellekin perheelle useassa erässä, eihän mun hermorakenne sellaista kestä. Eikä sitä paitsi rapeatkaan ranskikset kestä rapeana jos eka valmistunut erä odottelee kolmatta parikymmentä minuuttia vähintään…
En sitten oikeen koskaan innostunut ja ihmettelin kun ihmiset myöhemmin sen kätevyyttä ylistivät. En kyllä yhtään ymmärtänyt, miksi joulutorttuja pitäisi paistaa airfryerilla.
Lehtijuttua varten sain käyttööni Philipsin Airfryer XXL Sensen, ja tänäänhän ne mun kokeilemat reseptit löytyivät Lännen Median teemaliitteistä eri sanomalehdissä. En siis todellakaan väitä olevani Airfryer asiantuntija, vaan pikemminkin Airfryer utelias. Että mikä se on tämän laitteen viehätys ja onko se vain yksi turhake keittiökapineiden joukossa? Myynnit ei näytä laantuvan.
Ja tottahan tämä testivoittajalaite oli jotakin ihan muuta kuin se ensimmäinen. Pesäkin kuin leivinuunissa!
Tälläisiä havaintoja (reseptit sanomalehdissä):
Bataattiranet on ehkä vaikein tuote koskaan saada rapeaksi, muuta kuin friteeraamalla öljyssä. Mutta, muutama niksi muistaen, pöhöttimellä onnistuu pääsemään erittäin lähelle, tai ehkä jopa samalle tasolle. Eihän ne frittiranetkaan ole lopulta ranskanperunan rapeita koskaan?
+ Joka tapauksessa rapeus kaikissa tuotteissa (vrt esim mikroon kun sun pitää lämmittää jotain) on pöhöttimen etu ja kaikki leivitetyt tuotteet onnistuvat hienosti.
Kokonainen broisku oli ehkä mulle uskomattomin.Siitähän tuli ihan oikea grillikana. Sisältä mehevä, nahasta kauttaaltaan rapea. Alle tunnissa. Eli + nopeus.
Tällähän onnistuu myös leivonta. Laitteen mukana tuli silikonimuffinivuokia, jotka ovat vielä kokeilematta, kun heti kunnianhimoisesti käännyin leivän puoleen. Vaivaamatonta leipää, 2 x tunnin kohotus ja koneeseen.
Kyllä tuohon kelpaa voita levitellä!
 |
Yksi koko lehtijutun innoittajista oli alkuvuodesta arvostelukappaleena saamani Sari ja Ozzy Spåran kirja Airfryer – maukkaampaa ja terveellisempää. Kirjaa selatessani halusin antaa pöhöttimelle vielä mahdollisuuden. Ja onneksi niin tein.
Kuvat varmaan kertovat onnistumisesta enemmän kuin tuhat sanaa.
 |
